Kuulumisia vol 1

Aloitetaan sitten..
Eli, täällä me nyt sitten ollaan, Dublinissa. Eilen tuli täyteen tasan kaksi viikkoa eloa Dublinissa. Tai itse asiassa Howthissa, tämä Howth on kylä Dublinissa. Tällainen aivan ihana ja valloittava pikkuinen merenrantakylä, jossa on tunnelmaa ja tuulta vaikka muille jakaa. Koska ollaan siis aivan merenrannalla, täällä tuulee melkein kokoajan ja tosi paljon. Maisemat ovat upeat ja luonnollisesti kovin merelliset. Meidän olohuoneen ikkunoista voi mm.seurata, kuinka kalastusveneet lähtevät lokkiparven saattelemana merelle ja palaavat sieltä takaisin vielä suuremman lokkisaattueen kera. Kalan ystäville tämä paikkahan on lähellä taivasta, sillä tuoreampaa kalaa ei tuskin saa. Ellei sitten itse tartu onkeen ja kokeile onneaan. Mulle tuo tuore kala ei merkitse muuta kuin, että pitää varmaan kesällä pidätellä henkeään vähän enemmän ja opetella hengittämään suun kautta. Tämä Howth siis sijaistee 9 kilometrin päässä Dublinin keskustasta ja paikallisella metrolla, eli DARTilla, matka taittuu kätevästi 20 minuutissa.

Asunnosta kerron enemmän jahka saan kamerani laturin tänne, jotta voin liittää kuvia mukaan. Ollaan siis tässä kyseisessä asunnossa ainakin huhtikuun puoleen väliin asti ja sitten katsotaan tilannetta uudestaan. Asunto on siis myynnissä, siksi näin lyhyt aika. Koitetaan saada tästä samaisesta kylästä pysyvämpi koti, mutta murhehditaan sitä sitten ensi kuussa. Jussi sanoi että tässä kuussa ei vielä saa sitä murehtia, eli yksi asuntohuoleton kuukausi - jei!

Sopeutuminen on mennyt ihan kivasti, tosin edelleen on vähän lomafiilikset. Sopeutumista tietty helpottaa kun on kiva asunto ja saa asua näin mukavassa paikassa. Ja kaikki uusi ja ihmeellinen jaksaa vielä hämmästyttää ja kummastuttaa. Ainoa asia joka vähän painaa mieltä, on huono omatunto lapsien viemisestä näin pitkälle. Ei itse lapsien takia, vaan isovanhempien takia. Tuntuu niin väärältä viedä lapset pois heidän luotaan, mutta onneksi nykyään yhteydenpito on muuta kuin kirjeiden ja korttien kirjoittamista. On Skype, Facetime ja Viber, Facebook ja blogit.. eli suhteellisen paljon valinnanvaraa. Mutta eihän mikään noista silti ole sama asia, kuin näkeminen useammin ja ihan paikalla oleminen. Tästä ikuiset pahoittelut rakkaat iso- ja isoisovanhemmat!

Nyt kun ollaan taas koko perhe koossa, niin mullekin on siunaantunut hieman omaa aikaa. Tuon ajan käytän joko nukkumiseen tai lenkkeilyyn, molemmat oikein mieluisia.. Täällä nämä maisemat tosin lähes vaativat ulkoilemaan, joten lenkkeily sopii tänne oikein hyvin. Oman haasteensa ja kivan lisätreenin lenkkiin tuo kova tuuli. Käyn juoksemassa kivilaiturilla, jossa siis tuulee TODELLA paljon ja välillä tuntuu ettei eteenpäin pääse lainkaan. Samalla kun ihailee merimaisemaa ja vaikkapa hylkeiden leikkiä, voi huomata että tuuli painaa niin kovaa että juoksee kirjaimellisesti räkä poskella. Täällä juoksemista voi siis melkein kutsua jo extremeurheiluksi, tervetuloa kokeilemaan!

Tuulesta pääseekin sitten hyvin seuraavaan aiheeseen, eli säähän. Sää täällä on kuin rulettipeli. Sitä ei tunnu pysytyvän ennustamaan ja sää saattaa hetkessä muuttua aurikoisesta vaakasuunnassa tulevaan rankkasateeseen. Täällä säätä kommeintoidaan vain "wait 15 minutes". Hyvin osuvaa. Juuri kun ollaan tyttöjen kanssa päätetty lähteä ulos, kun on niin kaunis päivä ja saatu kaikki vaatteet niskaan, päästy alaovelle, niin ulkona on aivan tummanharmaata ja vettä tulee viistossa. Hetken kun odotetaan, riisutaan hattua ja leikitään rappukäytävässä, onkin jo parempi sää ja päästään lähtemään. Täällä ei tosiaakaan kannata lähteä mihinkään, edes lähikauppaan, ilman sateenvarjoa ja vaunujen sadesuojaa. Sadesuojan kanssa saa kyllä olla sitten tosi tarkka, ettei se lähde tuulen matkaan. Olen nyt nähty tarpeeksi monen sadesuojan lähtevän lentoon, että jossain vaiheessa se napsahtaa myös omalla kohdalle, HUPS sinne lähti eikä takaisin tule!

Tytöt ovat sopeutuneet tosi nätisti. Lily nyt on tyytyväinen missä vaan, kunhan mä en ole liian kaukana ja ruokatarjoilu pelaa. Matilda oli vähän jännittynyt uudessa kodissa pari ensimmäistä päivää, mutta nyt on kuin kotonaan. Matildalle ostettiin tänne oma, uusi isojentyttöjen sänky. Siinä on tyttö nukkunut kaikki yöt varsin mukavasti. Matilda herää vielä kerran yössä, mutta uskoisin että pian se nukkuu yöt läpi. Nyt tuntuu olevan vähän kipuja hampaidentulon takia, mutta muuten neiti on pysynyt terveenä. 
Lily sai tänään ensimmäiset rokotukset ja kun punnitsimme hänet, vaaka näytti mainiot 5900g! Tyttö siis kasvaa ja kehittyy valtavaa vauhtia. Lily juttelee ja hymyilee paljon, mutta edelleen tulee isoja itkunpuuskia masun takia. Toivon kovasti että 3 kuukauden ikä parantaisi loputkin masuvaivat. 

Tässä nyt kuulumisia näin alkuun, koitan ehtiä kirjoittamaan tänne mahdollisimman usein!

Halauksia kaikille!