Isoja ja pieniä juttuja.

Keskiviikkoilta ja tuntuu perjantailta. Tuntuu perjantailta, koska Jussin 5 päivän työrupeama on takana ja alkaa 4 päivän viikonloppu. Pelkäsin alkuun, että lentäjän vaimona sitä joutuu viettämään kaikki päivät yksin lasten kanssa, kun mies on ties missä päin maailmaa. Aina on lumisateita, tornaadoja tai pelikaaneja turbiineissa, eikä kotiin päästä koskaan. Nyt tilanne on kuitenkin se, että mies on töissä 5 päivää ja niitä päiviä seuraa 4 päivän vapaat, eikä yliyönlentoja ole. Joten Jussi on enemmän kotona kuin koskaan aikaisemmin. Nyt vielä talvikaudella, kun lomalentokausi on hiljaisimmillaan, töitä on liiankin vähän. Toisaalta, minä en kyllä valita kun mies on vihdoin kotona ja voidaan viettää enemmän perheen kesken. Ja toistaiseksi Jussikin nauttii, mutta varmaan vielä tulee aika, kun on kiva päästä perheestä eroon- vaikkapa vain muutamaksi tunniksi.
Tajusin juuri, että nyt ollaan oltu pisin aika koko perhe koossa sitten viime vuoden Äitienpäivän. Viime vuonna 13.5. Jussi lähti Englantiin tyyppikurssille ja sen jälkeen ollaan oltu pisimmillään reilut 3 viikkoa yhdessä koko perhe. Tuo pisin rupeama oli marraskuussa, kun Lily syntyi.

Nyt on hyvä olla. Ainakin hetken.
Viime blogausesta, eli tässä ihan muutamassa päivässä on tapahtunut muutama iso asia.

Ensimmäinen ja tärkein on, että Lily on oppinut kääntymään kyljelleen. Lily on tehnyt kääntymisharjoituksia jo pidemmän aikaa, mutta päätin että vasta, kun hän on kyljellään useamman kerran lyhyen ajan sisällä, voidaan todeta että NYT. Ja eilen se sitten tapahtui. Neiti oli useampaan kertaan kääntynyt oikealle kyljelleen, kuin näyttääkseen "usko jo!!!".
Tänään ensimmäisen kerran Lily onnistui kääntymään taljaltaan pois, niin että tuli ihan itku. Ymmärrettävästi kylmä lattia ei ole mieluisin paikka makoilla.
En nyt muista, pitää katsoa kirjoista, mutta näihin aikoihin varmaan Matildakin jo kääntyili. Mihin näillä tyypeillä on kiire?! En ymmärrä. Olisin onnellinen jos saisin itse makoilla lampaantaljalla, eikä olisi kiire mihinkään. Palvelu pelaisi, eikä voisi/osaisi tehdä mitään.

Toinen tärkeä, iso ja välillä hankalakin muutos on havaittu; meillä tosiaan on uhmaikäinen lapsonen perheessä. Ei sitä enää kannata yrittää itseltään kieltää, sitä se on. Uhmaikä.. APUA! Mä luulin että se alkaa vasta 3 ikävuoden tienoilla..
Matilda, joka tähän asti antanut vaihtaa vaipat ja vaatteet, ilman mitään vastalauseita, huutaa kuin hyena kun vaipanvaihtoa aloitellaan. Mitään ihottumia tai muita ongelmia ei ole, häntä vaan raivostuttaa vaipanvaihto. No, nyt olisi sitten hyvä aika sille potalle, me vielä ostettiin TODELLA hieno potta sille. Mutta, potan kanssa sama juttu, korvia huumaava huuto. Toistaiseksi jatkamme vanhaan maaliin; painitaan, kunnes vaippa vaihdett ja vaatteet päällä, kokeillaan istua potalle pitkin päivää ja toivotaan, että tämä vaihe menee pian ohi.
Muitakin uhman merkkejä on paljon ilmassa; hillittömiä raivareita ihan käsittämättömistä asioista, mielenosoituksia ties mistä milloinkin, eli on kyllä jännää.
Palaan tähän aiheeseen vielä varmasti monen monta kertaa...

Tänään oli taas harmaa ja vetinen sää. Koko tämä viikko on ollut harmaa ja sateinen, mutta iltapäivällä onneksi pääsimme puistoon purkamaan energiaa. Meidän tuo lähipuisto on kyllä mahtava, se on aivan vieressä ja siellä paljon tekemistä lapsille. Ohessa dokumentointia tämän päivän puistoriehasta.
Jos nyt Matildan kanssa on ongelmia vaippojen kanssa, niin ilokseni voin kertoa, että ruoan kanssa ongelmia ei ole - ainakaan toistaiseksi. Tyttö syö kuin hevonen! Hänen ruokahalunsa on uskomaton ja lähes kaikki maistuu. Matilda saattaa yhdessä ruokailulla syödä parikin annosta ja parhaiten maistuu kasvikset ja kana. Ihana lapsi! Toivottavasti tämä jatkuu, eikä hänestä tule yhtä nirsoa mukulaa, kuin itse olin.

Tässä nyt pieni päivitys ja lisää myöhemmin. Voikaa hyvin ja hyvää yötä.

Meidän ilopilleri, Lily.

Matilda lukee mielellään

Sisarten hetki

Lily kääntyilee