Meidän piti lähteä ulos, mutta harmaa, sumuinen ja vetinen sää ei anna periksi. Katsotaan, josko iltapäivällä, päiväunien jälkeen, pääsisimme puistoon ja ulkoilemaan.
Kuvasin eilen asuntoamme, koska postimies kiikutti kameran laturin perille. Sain tosin huomata heti, että myös piuha, jolla kuvat saa siirrettyä koneelle, on jossain muualla kuin täällä. Ei mene kovin vahvasti nyt.. Koitan keksiä jotain.
Vaikka yleensä tuntuu siltä, että me ei ikinä saada mitään tehtyä, niin yllättävän moni asia on hoidettu tällä viikolla.
Käyntiin hakemassa Lilylle ensimmäiset rokotukset, joista pikkupotilaalle nousi kuume. Kamala sanoa, mutta se teki ihan hyvää.. Lily meinaan on aikamoinen sylivauva, eikä meinaa nukkua ilman meikäläistä tai jotain muuta hyssyttelijää. Nyt pienen kuumeen ja siten myös supon ansiosta, tyttö nukkui pitkiä pätkiä niin, että saatiin syödä ja tehdä hommia ilman hyssyttelyjä. Kuumetta kesti vain yhden illan, joten ollaan palattu jo normaaliin arkeen. Lilylle pitää hankkia vielä sitteri, jos siitä vaikka olisi vähän apua..
Keskiviikkona kävimme paikallisessa Kelassa anomassa sosiaaliturvatunnuksia mulle ja tytöille. Täällä se on nimellä PPS number. Jussilla sellainen jo oli työn takia.
Siellä asioidessamme Matilda selosti virkailijalle kaikkea innoissaan. Virkailija hetken kuunneltuaan pahoitteli, ettei ymmärtänyt mitään. Jussi puolestaan lohdutti virkailijaa, ettei ymmärrä kukaan muukaan. Virkailija naurahti ja sanoi, ettei tiennyt oliko puhe suomea vai vain vauvapuhetta. Hah!
Noona on ollut täällä nyt viikon ja lähtee huomenna takaisin. On ollut kiva saada tänne vieraita näin heti alkuun, vaikkakin Noona on kovin paljon tehnyt koulujuttujaan. Kuitenkin seura on ollut tosi kivaa, varsinkin kun Noona vei mut syömään :). Käytiin siis siskon kanssa paikallisessa Santa Fe:ssä nauttimassa yksi lapsivapaa illallinen.
Eli kaksi isoa asiaa hoidettu tällä viikolla! Tuo saattaa kuulostaa kovin vähäiseltä, mutta joskus ei saada tehtyä tuotakaan vähää ja joskus, harvoin tosin, saattaa tulla tehtyä enemmänkin. Mutta, olen ottanut nyt sellaisen asenteen, että tehdään se, mikä jaksetaan. En ota paineita, mennään fiiliksen mukaan ja pitkälti lasten ehdoilla. Ruokaostosten, pyykkäämisen, siivoamisen, ulkoilun lisäksi ei kauheasti edes jaksa ylimääräisiä askareita ottaakaan. Myönnän heti alkuun, etten todellakaan ole superäiti, enkä edes halua yrittää - tämä riittää vallan hyvin.
Nyt pitää vain nauttia pienistä asioista ja onnistumisista! Täällä on vieläkin rauhallista. Lilyn ehdin tässä syöttää ja hän nukkuu tässä vieressä, Matilda lähtee juuri päiväunille ja mä marinoin illalla valmistettavan piri-piri kanan ja otan rennosti. Tuntuu ihan lauantailta!
Nyt on hyvä lopettaa näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin.
Mahtavaa viikonloppua hyvät ystäväni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti