Kotisatama.: Ämmi kylässä

Lauantai-ilta ja takana mukavia päiviä.
Ämmi tuli torstai-iltana, eilen ja tänään on sitten käyty tutustumassa Howthin kylään ja nähtävyyksiin. Eilen enemmän kuin tänään, sillä tänään ollaan käyty ruokaostoksilla ja syömässä. Nekin tietty tutustumista paikalliseen eloon.
Jännitti hirmuisesti, miten Matilda reagoi Ämmin tuloon tai vieraan tulemiseen ylipäätään. Olin jo usean päivän Matildalle hehkutellut, että nyt tulee Ämmi ja Matilda oli ihan JEE JEE! Mutta sitten, kun Ämmi oli päässyt sisälle, alkoikin hienoinen vierastaminen, tai ehkä enemmänkin jännittäminen. Skypessä ei ole mitään ongelmia ollut, mutta olihan viime näkemisestä mennyt jo hetki.. Matildahan on vähän herkkä ja arka lapsi, eli ei tuo jännitys juurikaan yllättänyt. Oli vaan tietenkin pieni pettymys, ettei lapsi juossut kiljuen Ämmin syliin, ja Ämmille pettymys oli varmasti vielä suurempi. Ei tiettyn mennyt kuin pieni hetki, kunnes Matilda tajusi että hyvä juttuhan tämä on, ja siitä ilakoiminen sitten alkoi. Eikä loppua näy. Ämmihän on mitä hauskinta seuraa, sen kanssa voi tanssia, laulaa, leikkiä ja rakennella majoja. Eilen Matilda ja Ämmi olivat kylvyssä ja oven takaa kuului mahtava kikatus ja kiljunta, ei voinut muuta kuin itsekin nauraa ääneen.
Ämmin kanssa Matildalla on tosiaan leikkikaveri. Eilenkin puistossa Ämmi oli ehkä enemmän innoissaan kuin Matilda. Siellä se juoksi keinusta toiseen, hyppi ja pomppi, Matilda oli ihan intona!

Käytiin eilen kävelemässä täällä kylällä ja näytin hieman paikkoja. Käveltiin mun lenkkireittiä, yhtä niistä, koska siinä näkee aika kivasti tätä kylää ja nähtävyyksiä. Siinä reitin varrella on yksi rakennus, Tara Hall, joka on selvästi hyvin vanha ja siinä hieno vanha muuri vielä jäljellä. Olen usein haaveillut, että saisin tietää hieman talosta, mutta en ole tohtinut mennä omistajalta mitään utelemaan. Pihalla usein on vanha mies, joka syöttää lintuja siinä vanhalla muurilla, näky aina jaksaa jotenkin koskettaa mua.. No, käveltiin talon ohi ja taas ihasteltiin. Pian, kun oltiin rakennus ohitettu, vanhempi herrasmies käveli vihellellen meidän viereemme, kysyi mistä olemme kotoisin. Siinä kun olimme pikaiset esittelyt tehty, kysyin tietääkö mies tuosta upeasta Tara Hallista, ja tiesihän se! Sen omisti se vanha mies, Eddie. Eddie asuu talossa yhdessä vaimonsa ja kahden aikuisen tyttärensä kanssa. Talo on rakennettu 1835-1840, siinä se on siitä lähtien kököttänyt. Muutama vuosi sitten joku oli jättänyt heidän postiluukkuun tarjouksen talosta, eikä yhtään sen vähempää kuin 16 000 000 euroa!!!! Mutta Eddie ei myynyt ja siellä hän edelleen syöttää lintujaan ja viihtyy ihanassa talossaan. Ei hirveän paljon tietoa, mutta kuitenkin jotain, joten olin hyvin onnellinen. Seuraavan kerran, kun juoksen ohi, saatan jopa uskaltautua juttelemaan itse Eddien kanssa - täällä paikalliset ovat ihania ja niin puheliaita.
Tuon jälkeen vietiin Ämmi Doghouseen, jossa nautimme ihanat lattet ja herkulliset suklaamuffinssit. Ollaan niin usein tuossa ihanassa kahvilassa, että siitä on melkein tullut jo meidän olohuone. Pari päivää sitten tutustuin paikan omistajaan, Daveen. Dave on iso ja tumma mies, joten Matilda luonnollisesti pelkäsi häntä kuin ruttoa. Kerroin Davelle, että hänen kahvilansa on ihanin kahvila, jossa olen koskaan ollut ja harmittelin myös, ettei moisia meiltä Helsingistä löydy. Dave kertoi, että asui ennen ihan tuossa kahvilan vieressä ja kahvilarakennus oli vain vanha vaja.. sitten hän päätti perustaa siihen kahvilansa ja loppu onkin historiaa.

Täällä olen pannut merkille, kuinka ihanasti täällä suhtaudutaan pieniin lapsiin ja varmasti lapsiin yleensä. Junassa ovat ihmiset tulleet pyytämään, saako kurkata vauvaa ja Matildalle jutellaan hyvin spontaanisti ja tullaan ihastelemaan vilpittömästi. Tänään oltiin myöhäisellä lounalla ja meidän tarjoilija, Pauline, oli aivan uskomattoman ihana nuori nainen. Hän toi Matildalle paperia ja värikyniä, vei Matildaa tutustumaan paikkaan, jutteli tälle aina ohi mennessään ja vielä lopuksi toi Matildalle jäätelöannoksen. Kaikki tuo oli niin vilpitöntä ja aitoa, että sitä oli oikein ilo seurata. Luonnollisesti hän ansaitsi tuolla tavalla itselleen hyvän tipin, mutta en usko, että kyse oli pelkästä tipistä. Maksun tulikin perimään toinen tarjoilija ja pyysin häntä vielä kiittämään Paulinea puolestamme, ja toivon että tippi löytää tiensä oikean henkilön käsiin.

Huomasimme tänään, että kirsikkapuut ovat puhjenneet kukkaan eli kevät on alkanut - jes! Tosin tänään tuli hieman räntää ja rakeita, joten ihan kesä vielä ei ole, mutta toivottavasti takatalvi ei pääse yllättämään. Vielä ei ole puissa lehtiä, mutta silti täällä on jo aika vihreää. Täällä on ympäri vuoden ilmeisesti vihreää ja kesällä hommat leviääkin sitten aivan käsistä, en malta odottaa. Kovin lämmintä kesää en uskalla odottaa, mutta kyllä täällä varmaan tarkenee, ainakin hyvinä päivinä.

Matilda ja Lily voivat hyvin, kasvavat ja kehittyvät. Matilda oppii joka päivä uusia sanoja. Koiran nähdessään kommentoi aina "hauva" ja haukkuu, hän toistelee muiden puheita ja varmaan pian puhuu itse. Lily osaa nyt kääntyä kummallekin kyljelleen ja harjoittelee jo kovasti istumista. Peukalon hän on myös löytänyt ja sitä imetään ihan innolla, aina kun sen saa suuhun asti. Nyt pikkuhiljaa myös tutti on alkanut pysymään suussa. Yöt meillä toistaiseksi nukutaan suhteellisen hyvin (kop kop kop), Matilda omassa sängyssään ja Lily tuhisee kiinni minussa. Lily syö pari kertaa yössä ja Matilda kiipeää viereen vasta aamulla, tämä alkaa siis pikkuhiljaa sujumaan.

Saatiin muuten tällä viikolla lähetys Suomesta. Kuoresta löytyi viimeisin Vauva-lehti, Ystävänpäiväkortti, Fazerin sinistä ja panttereita, NAM! Kiitos Heidi ja Paavo <3 Jussi söi pantterit hetkessä, mä autoin vähän.. ja Suklaakin onnistuttiin tuhoamaan muutamassa päivässä. Ämmi toi meille salmiakkia, joten nyt on taas kaikki hyvin.

Nyt otan vähän salmiakkia ja lasin punaviiniä, ja nautin perheeni seurasta.
Hyvää viikonloppua!