maanantai 11. helmikuuta 2013

Terveiset tuuliselta rannalta


Tänään on ollut todella harmaa ja märkä sää. Ei se tietenkään mitään uutta täällä ole, mutta jotenkin tuntui poikkeuksellisen harmaalta. Ei päästy aamupäivällä uloskaan, kun ei viitsitty mennä turhaan kastelemaan itseämme. Sen sijaan me leikittiin sisällä, koottiin palikoista torneja ja Matilda inoissaan hajoitteli niitä. Nukuttiin myös parin tunnin päiväunet. Päiväunien aikana oli sitten Jussikin tullut kotiin ja sääkin hieman kirkastunut, päästiin vihdoin ulos.

Mentiin tuohon läheiseen leikkipuistoon, jossa on jos jonkinmoista kiikkua ja liukumäkeä. Tosi kiva puisto, jossa jaksaa lapset ja aikuiset olla. Tällä kertaa puistossa oli varsin paljon perheitä ja jonkin verran myös Matildan ikäisiä muksuja. Pääosin yleensä puiston lapset ovat Matildaa aika paljon vanhempia, mutta aina silloin tällöin on ikätovereitakin.

Yksi asia, joka aina jaksaa minua täällä hämmästyttää, on lasten vaatetus. Pikkulapset tuntuvat olevan lähes poikkeuksetta aivan alipuettuja. Joillain vanhemmilla kyllä saattaa olla hatut, hanskat, kaulahuivit ja kunnon kengät, mutta muksut juokset ilman hattuja, hanskoja ja kengätkin yleensä ovat pikkuisia sisäkenkiä..!!! Lapsilla tosin ei näytä koskaan olevan jäätävän kylmä, vaikka tuossa rannassa tulee aina, ehkä siksi että liikkuvat niin paljon. Toisaalta ehkä joutuvat juoksemaan koko ajan, jottei kylmä tulisi. Ihmettelen vaan, miksi vanhemmat pukevat itsensä lämpimästi mutta antavat lastensa liikkua ulkona aivan liian vähissä vaatteissa. Välillä tekisi mieli vihjaista, että laita lapselle edes hanskat noihin punertaviin ja varmasti jäisiin käsiin, mutta en viitsi puuttua. Tosin meitä varmaan katsellaan yhtä kummaksuen, kun Matilda on aina puettu lämpimästi päästä varpaisiin.
Täällä kyllä ihmiset ovat tottuneet tähän viiltävän kylmään säähän, sillä ilmekkään ei värähdä vaikka tuuli riepoisi kuinka. Olen kyllä huomannut, että täällä ei muutenkaan pukeuduta kovin lämpimästi, mutta silti kaikki on hyvällä päällä. Suomessa jos jollain on liian vähän vaatetta ja siksi palelee, sen näkee naamasta jo metrien päähän. Ehkä täällä karaistetaan kaikki jo lapsesta lähtien..

Toinen juttu, joka tuntuu olevan yhtä yleistä kuin alipukeutuminen, on verkkarit. Verkkarit ovat täällä sopiva asu tilanteeseen kuin tilanteeseen. Niitä näkee joka paikassa ja voisi kai sanoa, että verkkarit ovat täällä lähes kansallisvaate. Itse olen, vielä toistaiseksi, päättänyt pitää verkkareita vain kotona. Ehkäpä olemme kotiutuneet sitten vasta täysin, kun kuljemme tuolla kaduilla, kuten muut eli verkkarit tuulessa viuhuten.

Puistossa tarpeeksi pitkään leikittyämme, lähdimme taas tutustumaan ympäristöömme. Löysimme tien, joka kulkee rannalle. Olen jo pitkään halunnut päästä katsomaan rantaa, koska haluaisin päästä juoksemaan siellä laskuveden aikaan. Kun täällä on laskuvesi, meri vetäytyy todella kauas rannasta jättäen hiekkarannan todella autioksi. Löysimme rannalle ja se oli hieno! Sinne pitää kyllä ehdottomasti mennä uudestaan, kunhan saadaan Matildalle vettäpitävät vaatteet saappaiden lisäksi. Ja kesällä sinne on pakko päästä rakentamaan hiekkalinnoja.
Rannalta löytyi mm. ravun sakset, simpukoiden kuoria ja paljon hiekkamatoja (Lugworm). Hietikolla olisi voinut viettää tunteja kävellen pitkin rantaviivaa, ihaillen merta mutta sen teemme joku toinen kerta.. sitten kun ei tuule niin paljon eikä ei ole niin kylmä. Mutta takaisin sinne on päästävä.

Näin tällä kertaa. Kuitti.









ravulta jäänyt saksi


Hiekkamadot

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti