Huonon päivän hyvä lopetus.

Terveiset Dog Housesta!
Istun täällä, paossa perheeltä. Tänään jostain syystä on aivan kamala päivä. Pitkästä aikaa on sellainen päivä, että kaikki tuntuu menevän pieleen, eikä mikään onnistu. Näitä päiviä ei ole ollut aikoihin, mutta nyt se tuli. Onneksi Jussilla oli lyhyt päivä ja hän otti Matildan hoitaakseen. Nukuin Lilyn kanssa pitkät päiväunet ja toivoin sen auttavan, mutta tunne oli ennallaan vielä herättyänikin. Nyt sovin Jussin kanssa, että hän lähtee tyttöjen kanssa ulos ja minä tulen kahville. Tuntui heti paremmalta, kun astuin ulos asunnosta, eikä lapset olleet mukana - vain minä.
Nyt istun omassa lempipaikassani, hämärässä nurkassa, pehmeässä nojatuolissa. Kun tulen tyttöjen kanssa tänne, emme voi istua lempipaikassani, koska vaunut eivät mahdu tänne perälle, sekä tässä nojatuolini vieressä mukavasti lämmittää kamina. Ei siis oikein sopiva Matildaa ajatellen..
Mutta nyt istun tässä, enkä joudu jakamaan juomaani kenenkään kanssa, eikä tarvitse keskustella kenenkään kanssa, ellen itse halua. Voi tätä autuasta hetkeä..

Juuri ennen, kun nukahdimme päiväunille, mietin miten viettäisin yhden päivän, jolloin ei olisi mitään rajoitteita...
Herään yhdeksän aikoihin ja syön aamiaisen kahvilassa, terassilla tietenkin. Herkullisen aamiaisen jälkeen menen urheilemaan ja sitten siirryn johonkin ihanaan spahan, ja otan muutaman tunnin hoidot. Lounaan nautin hyvän ystävän seurassa, jossain mukavassa katukahvilassa, lounaalla nautimme pari lasia viiniä. Lounaan ja parin viinilasillisen jälkeen shoppailen. Ja koska kyse on vain yhdestä päivästä (mielikuvitusmaailmassa), vinguttaisin korttia kuin viulua! Kun ei jaksa enää shoppailla, vien ostokset kotiin ja valmistaudun illalliseen ystävien seurassa, jossain hyvässä ravintolassa. Illallinen on herkullinen, viini erinomaista, shampanja virtaa ja tunnelma on katossa. Siitä päätämme vielä jatkaa iltaa muutamille drinkeille, kaikki tosin tietävät, etteivät ne koskaan jää muutamaan.. Ilta jatkuu terassien kautta yökerhoon, jossa pääsen tanssimaan pitkästä aikaa. Matkalla kotiin käyn hakemassa yöevästä, jonka nautin vasta kotona, katsellen kuinka kesäyö vaihtuu taas uudeksi päiväksi. Sängyssä, ennen nukahtamista hymähdän.. Olipahan päivä! Nukun tyytyväisenä ja herään todennäköisesti krapulassa, mutta se ei haittaa, ei tällä kertaa.

Näin ihanan itsekkäitä päiviä ei ole hetkeen mahdollista viettää, mutta aina haaveilla voi.. Ja toki, onhan mulla toki muitakin haaveita, mutta nyt piti saada haaveilla itsekkäästi ja koittaa ottaa pientä pesäeroa perheenäidin arkeen.
Todellisuudessa noita asioita tapahtuukin, mutta ei koskaan yhden päivän aikana, eikä tuota loputonta shoppailua tai usean tunnin spa-hoitoja. Ja on ihan hyvä, että tällaiset asiat pysyvät haaveina, osaapahan arvostaa kaikkia yksittäisiä hetkiä erikseen. Aina on ihana haaveilla, eikä kaikkien haaveiden halua välttämättä edes toteutuvan, sillä joskus se haaveilukin on tarpeeksi. Tosin, ei minua haittaisi pätkääkään, jos vielä joku päivä toteuttaisin päiväni juuri noin, osaan kyllä haaveilla lisää.
Juuri tällä hetkellä tämä on haaveeni, se on todella itsekäs, mutta sellainen se on. Ainahan sitä haaveilla saa.. Ja pitääkin.

Oho, melkein unohdin, missä olen! Täällä mä edelleen istun ja kahvinkin olen tässä antanut jäähtyä - niin keskittyneesti olen haaveillut! No, juon kylmän kahvini, ehkä se kaunistaa.. Eipä tarvitse spa-hoitoja sitten niin paljon.
Palaan kohta kotiin ja olo on jo paljon parempi. Sain purkaa tuntemukseni tänne, olo on itseasiassa hyvin kevyt ja onnellinen. Ihana perheeni on varmasti jo kotona, menen sinne, halaan ja pussaan heitä! (Ipadini meinaa joka kerta korjata sanan "perhe" sanaksi "perse", tuo edellinen lause olisi saattanut olla hieman erikoinen siten..hahahahah!!!)
Olin pitkään haaveillut tällaisesta elämästä ja nyt se on täyttä totta, olen onnekas. Haaveeni siis toteutui sen osalta, eli ehkä myös tuo ihanan itsekäs päiväkin voi joskus toteutua..

Haaveiletko sinä?