Kello on nyt 22.23 ja molemmat tytöt nukkuvat. Lilylle aika on ihan normaali, sillä kun ei vielä tarkkaa rytmiä ole. Matilda sen sijaan nukahtaa nykyään siinä yhdeksän nurkilla, eli nyt meni vähän pitkäksi. Pitkän nukutusprosessin nyt päätyttyä tekisi mieli mennä nauttimaan omasta ajasta, mutta en uskalla liikkua, ettei noi vieressä tuhisevat tyttäret heräisi.
Sen sijaan makaan tyttöjen keskellä, kuin suolapatsas ja vain sormet liikkuvat, kun kirjoitan.
Yleensä Matilda, joka nukahtaa suhteellisen nätisti, ottaa näistä erityisilloista kaiken irti. Ei suostu nukkumaan omassa sängyssä, eikä siis suostu nukkumaan. Ja erityisilta meinaa näitä iltoja, kun Jussi on töissä ja mä hoidan yksin iltapuuhat.
Maanantai-illasta opin, ettei voi jättää Lilya yksin, sillä se sitten vaan huutaa, kunnes menen paikalle. Tässä on yritetty erilaisia versiota ja luulen, että jatkossa mennään näin; valvotaan myöhempään ja mennään sitten kaikki yhdessä nukkumaan. Erityisilta vaatii erityisohjelman. Eikä mullekaan tee huonoa mennä välillä näin aikaisin nukkumaan. Näin sitä luopuu omista jutuistaan lasten takia, kun ei vaan jaksa tapella. Kivempi mennä nukkumaan kun ei ole pahalla mielellä. Ei noiden muksujen tahtoon tarvitse aina alistua, mutta joskus, ja varsinkin näin rankan illan päätteeksi, se sallittakoon. Kun tytöt ovat siinä iässä, että niiden kanssa voi käydä keskusteluja, sitten pysytään kovina. Nyt vielä välillä lepsuilen, koska pääsen itsekin vähemmällä.
Siitä lähtien, kun jäin äitiyslomalle kesällä 2011, olen ollut pahasti ulapalla päivistä ja tänään taas tajusin eläväni väärää päivää. Tajusin vasta illalla, että tänään on jo keskiviikko, luulin että oli tiistai. Tätä tapahtuu mulle nykyään tosi paljon, elän väärässä päivässä. Toistaiseksi se ei ole aiheuttanut mitään suuria ongelmia, mutta niitä odotellessa... Pieniä mokia sitten sattuukin vähän väliä.
Käytiin eilen, eli tiistaina, tuossa meidän omassa kotisatamassa kävelemässä. Ajateltiin mennä katsomaan kalastusveneitä. Veneiden ihastelun lisäksi saatiin seurata kolmen hylkeen ruokailuhetkeä siinä satama-altaassa. Se oli hurjan hienoa! Siinä ne kolme tulivat välillä pintaan syömään kalaa ja polskivat menemään, jotenkin uskomatonta. Me siis asutaan paikassa, jossa voidaan seurata tällaista, aika mahtavaa! Mä olen edelleen aivan täpinöissä ja jaksan hehkuttaa tätä varmaan vielä pitkään. Ai että...
Ja huomenna onkin sitten jännä päivä, sillä huomenna Ämmi tulee kylään. Ämmi tulee ja on meillä useamman päivän. Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi elänyt oman äitini kanssa saman katon alla. Hieman jännittää..
Uskoisin että häntä jännittää myös :) onhan tämä jännä kokemus. Mutta näin sen on mentävä, kun ollaan viety lapsenlapset näin kauas.
Mahtavaa on saada tänne vieraita ja Äiti on hyvä vieras, hän hoitaa tyttöjä ja ehkä me saadaan Jussin kanssa yksi yhteinen vapaailta.
Näihin tunnelmiin taas.. Hyvää yötä.
Ja Äiti, tervetuloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti