Matilda oppii jatkuvasti uusia sanoja ja on kuin pikkuapina, kun toistelee toisen puhetta. Sanoja on varastossa nyt vaikka kuinka; pipo, kenkä, takki, sukka, tee, vesi, hyppy, vaippa, tutti, ei, kyllä, moi, hei, bye bye, hello, kirja, muumi, pii pii (Pingu Pingviini), kakku (riisikakku tai kuten tykkään sitä kutsua, KRIISIkakku), auto, hauva, lintu, kissa, äiti, pappa, Lily, Ämmi, Noona, Opa, Oma, maito, haloo, hikka, porkkana.. eikä tässä vielä kaikki, nämä nyt muistin. Joka päivä tulee uusia.
On hassua huomata, kuinka pieni ihminen omaksuu uusia juttuja. Matilda on huomannut, että kun pidän Lily sylissä, taputtelen häntä yleensä joko pepulle tai selkään. Ja nyt, kun Matilda halailee omia lelujaan, hän taputtelee niitä. Samoin käy hänen halatessaam meitä, yleensä samaan aikaan kun hän halaa, hän taputtelee lohduttelevasti selälle - äärimmäisen suloista!
Kun ollaan rattaiden kanssa reissussa, pidän aina mukana riisikakkuja, koska Matilda ei viihdy paikallaan kovin pitkään. Hän on nyt oppinut nauttimaan riisikakuista yhdessä veden kanssa. Hän pyytää aina kakun ja veden, ja siihen hän sitten rattaissaan istuu toisessa kädessä kakku ja toisessa vesi, niin söpöä. Pyykkien pesussa Matilda on hyvä apulainen, hän auttaa laittamaan pyykit koneeseen ja ottamaan ne sieltä pois. Toisaalta juuri eilen, kun olin täyttämässä uutta koneellista, löysin koneesta Matildan pieniä puuleluja. Eli pitää olla joka kerta tarkka. Hän myös tykkää kovasti lakaista lattioita, joten olemme antaneet hänelle luudan, jolla voi lattioita lakaista. Ihan vielä siitä ei kovin suurta hyötyä ole, mutta hyvähän sitä on opetella.
Matildan uhma on myös kehittynyt. Se on niin liikuttava, kun se huutaa, heristää sormeaan ja pudistelee päätään toistellen "ei ei ei ei..".
Raivokohtauksia tulee päivittäin, joskus yksi ja joskus useampia. Joskus kohtaus on ihan pieni kiukunpuuska, joka menee nopeasti ohi, mutta joskus huutoa ja riehumista sitten kestää... Ollaan otettu aika rauhallisesti noi raivariepisodit, joten niiden osalta ei olla vielä oltu pulassa. Asiaa on auttanut aika paljon se, että ollaan oltu Jussin kanssa molemmat paikalla raivon iskiessä.
Ja Lily, hän on nyt päässyt siihen ihanaan vaiheeseen, jossa toivoisin vauvan pysyvän pitkän aikaa. Hän ottaa kovasti kontaktia, hymyilee, juttelee, nauraa ja seuraa tarkasti ympäristöään ja ihmisiä. Välillä tulee vielä itkuja, mutta nyt voin todeta, että kyllä se maaginen kolme kuukautta on täyttä totta - ihanaa! Nyt meillä on itkevän vauvan sijasta jokelteleva ja naureskeleva vauva, joka on todella seurallinen tapaus. Vielä hän on kovin sylivauva ja minussa kiinni, mutta ehkä sekin helpottuu tässä ajan kanssa. Toisaalta ehkä pitäisi vaan nauttia vielä nyt, koska muutaman vuoden päästä syli ei välttämättä enää kelpaa...
Lily kannattelee päätään jo koko ajan ja yrittää jatkuvasti päästä liikkeelle - mikä kiire! En ymmärrä. Saa nähdä, eteneekö samaa vauhtia kuin siskonsa, pelkään pahoin että niin käy. Ja hampaitakin se taitaa jo tehtailla. Ainakin sellainen on tuo kuolan määrä, että jotain siellä suussa tapahtuu. Ja muutamaan otteeseen neiti on purrut itseään niin kovasti, että itkuhan siitä on tullut. Uteliaisuuttani pistin oman sormeni neidin suuhun ja ikenet nirskuen se pureskeli sitä, se muuten sattui! Onneksi Lily ei nännistä saa samanlaista otetta, muuten olisi imetys lopetettu jo viikkoja sitten.
Toissapäivänä Lily kääntyi ensimmäisen kerran selältä suoraan vatsalleen ja nyt sitä tapahtuu melkein joka kerta, kun jätän hänet selälleen pidemmäksi aikaa. Näihin aikoihin myös Matilda kääntyili, eli samassa mennään. Matilda alkoi myös näihin aikoihin saada soseita, sillä maito ei enää tuntunut riittävän. Lilylle maito vielä tuntuu riittävän, joten soseiden kanssa ei toivottavasti ihan vielä tarvitse alkaa puljaamaan.
Aamut meillä alkaa yleensä ihanasti; Matilda kiipeää viereeni ja nukkuu hetken mun vieressä, samalla tyynyllä. Voin taas hetken nauttia tuon pikkutytön tuhinasta, olen niin kaivannut Matildan kanssa nukkumista. Ennen Lilyn syntymää nukuimme aina yhdessä päiväunet ja pitkään Matilda myös nukkui yöt välissämme. Nyt Lily tuhisee välissämme ja Matilda nukkuu yön omassa sängyssään, aamulla vasta kiipeää viereen. Kun sitten siinä heräillään, Matilda kiipeää Jussin kylkeen kiinni ja viihtyy siellä pidemmän aikaa. Siinä me sitten lököillään hetken koko perhe... Nämä hetket ovat niitä, jotka haluan muistaa ikuisesti. Ei kiirettä, ei mitään muuta kuin me ja aamu.
Ihania kuvia <3 näin se aika menee... Meillä sanotaan uiuiuiui kun on jotain kivaa tiedossa ja namnamnam.. ja mmmmmm :D
VastaaPoista