Terveiset Dog Housesta!
Istun täällä, paossa perheeltä. Tänään jostain syystä on aivan kamala päivä. Pitkästä aikaa on sellainen päivä, että kaikki tuntuu menevän pieleen, eikä mikään onnistu. Näitä päiviä ei ole ollut aikoihin, mutta nyt se tuli. Onneksi Jussilla oli lyhyt päivä ja hän otti Matildan hoitaakseen. Nukuin Lilyn kanssa pitkät päiväunet ja toivoin sen auttavan, mutta tunne oli ennallaan vielä herättyänikin. Nyt sovin Jussin kanssa, että hän lähtee tyttöjen kanssa ulos ja minä tulen kahville. Tuntui heti paremmalta, kun astuin ulos asunnosta, eikä lapset olleet mukana - vain minä.
Nyt istun omassa lempipaikassani, hämärässä nurkassa, pehmeässä nojatuolissa. Kun tulen tyttöjen kanssa tänne, emme voi istua lempipaikassani, koska vaunut eivät mahdu tänne perälle, sekä tässä nojatuolini vieressä mukavasti lämmittää kamina. Ei siis oikein sopiva Matildaa ajatellen..
Mutta nyt istun tässä, enkä joudu jakamaan juomaani kenenkään kanssa, eikä tarvitse keskustella kenenkään kanssa, ellen itse halua. Voi tätä autuasta hetkeä..
Juuri ennen, kun nukahdimme päiväunille, mietin miten viettäisin yhden päivän, jolloin ei olisi mitään rajoitteita...
Herään yhdeksän aikoihin ja syön aamiaisen kahvilassa, terassilla tietenkin. Herkullisen aamiaisen jälkeen menen urheilemaan ja sitten siirryn johonkin ihanaan spahan, ja otan muutaman tunnin hoidot. Lounaan nautin hyvän ystävän seurassa, jossain mukavassa katukahvilassa, lounaalla nautimme pari lasia viiniä. Lounaan ja parin viinilasillisen jälkeen shoppailen. Ja koska kyse on vain yhdestä päivästä (mielikuvitusmaailmassa), vinguttaisin korttia kuin viulua! Kun ei jaksa enää shoppailla, vien ostokset kotiin ja valmistaudun illalliseen ystävien seurassa, jossain hyvässä ravintolassa. Illallinen on herkullinen, viini erinomaista, shampanja virtaa ja tunnelma on katossa. Siitä päätämme vielä jatkaa iltaa muutamille drinkeille, kaikki tosin tietävät, etteivät ne koskaan jää muutamaan.. Ilta jatkuu terassien kautta yökerhoon, jossa pääsen tanssimaan pitkästä aikaa. Matkalla kotiin käyn hakemassa yöevästä, jonka nautin vasta kotona, katsellen kuinka kesäyö vaihtuu taas uudeksi päiväksi. Sängyssä, ennen nukahtamista hymähdän.. Olipahan päivä! Nukun tyytyväisenä ja herään todennäköisesti krapulassa, mutta se ei haittaa, ei tällä kertaa.
Näin ihanan itsekkäitä päiviä ei ole hetkeen mahdollista viettää, mutta aina haaveilla voi.. Ja toki, onhan mulla toki muitakin haaveita, mutta nyt piti saada haaveilla itsekkäästi ja koittaa ottaa pientä pesäeroa perheenäidin arkeen.
Todellisuudessa noita asioita tapahtuukin, mutta ei koskaan yhden päivän aikana, eikä tuota loputonta shoppailua tai usean tunnin spa-hoitoja. Ja on ihan hyvä, että tällaiset asiat pysyvät haaveina, osaapahan arvostaa kaikkia yksittäisiä hetkiä erikseen. Aina on ihana haaveilla, eikä kaikkien haaveiden halua välttämättä edes toteutuvan, sillä joskus se haaveilukin on tarpeeksi. Tosin, ei minua haittaisi pätkääkään, jos vielä joku päivä toteuttaisin päiväni juuri noin, osaan kyllä haaveilla lisää.
Juuri tällä hetkellä tämä on haaveeni, se on todella itsekäs, mutta sellainen se on. Ainahan sitä haaveilla saa.. Ja pitääkin.
Oho, melkein unohdin, missä olen! Täällä mä edelleen istun ja kahvinkin olen tässä antanut jäähtyä - niin keskittyneesti olen haaveillut! No, juon kylmän kahvini, ehkä se kaunistaa.. Eipä tarvitse spa-hoitoja sitten niin paljon.
Palaan kohta kotiin ja olo on jo paljon parempi. Sain purkaa tuntemukseni tänne, olo on itseasiassa hyvin kevyt ja onnellinen. Ihana perheeni on varmasti jo kotona, menen sinne, halaan ja pussaan heitä! (Ipadini meinaa joka kerta korjata sanan "perhe" sanaksi "perse", tuo edellinen lause olisi saattanut olla hieman erikoinen siten..hahahahah!!!)
Olin pitkään haaveillut tällaisesta elämästä ja nyt se on täyttä totta, olen onnekas. Haaveeni siis toteutui sen osalta, eli ehkä myös tuo ihanan itsekäs päiväkin voi joskus toteutua..
Haaveiletko sinä?
torstai 28. helmikuuta 2013
sunnuntai 24. helmikuuta 2013
Sunnuntaita vaan.
Nyt on ollut kunnon sunnuntai, ihana lokoisa ja mukava sunnuntai. Käytiin ihastelemassa taas hylkeitä ja nyt saatiin kunnon kuvamateriaaliakin. Selvisi, että kaverithan on tavallisia pullasorsia, vähän vaan isompia ja söpömpiä. Siellä ne turistien iloksi vedessä pyörivät ja eräskin, kalan toivossa, läpytteli eviään ja loiskutteli vettä. Ja tokihan se tuosta kalan sai. Ihania isosilmäisiä pullasorsia!
Ja missä on hylkeitä, on turisteja ja tietenkin myös lokkeja. Lokit, nuo lintujen aateliset.. Jestas, ne on joka paikassa yhtä rasittavia. Täällä niiden ei tosin tarvitse olla röyhkeitä ja koittaa varastaa ruokaansa, koska fiksut turistit tykkäävät niitä ruokkia. Siis haloo, nämä lokit ovat hevosen kokoisia, kyllä ne pärjäävät ilman leipää. Mutta silti, linnuille heitetään leipää ja ties mitä.. Miksi miksi miksi??? Lokit ovat joka paikassa samanlaisia ja osaavat kyllä hoitaa oman ruokansa, ei sitä niille tarvitse antaa, ärsyttävää.
Käytiin myös kävelemässä ja katseltiin lisää nähtävyyksiä. Koska tänään on sunnuntai, se tarkoittaa sitä, että Howth täyttyy turisteista. Yksi suosituin asia on Farmer's market, joka on tuossa ihan meidän vieressä. Se on tori, jossa myydään kaikenlaista tuoreista vihanneksista koruihin.. pääosin myytävät ovat syötävää ja sehän sopii meikäläiselle. Ostetetaan sunnuntaisin lounas torilta ja tarjolla on aina kaikenlaisia herkkuja. Viime viikolla söin elämäni parhaan hampurilaisen, lamb burger.. tuoreet ja herkulliset raaka-aineet takasivat ikimuistoisen hampurilaismuiston.
Torilla on myös pieni Saksanlipun värinen koju, joka yllättäen myy makkaraa.. Tarjolla olisi suurta herkkuani Currywurstia, mutta vielä en ole uskaltanut sellaista täällä maistaa. Pelkään niin paljon pettymystä, jos se ei olekaan niin hyvää, kuin sen muistan olevan.. Nyt viimeisen kahden viikon aikana en vielä ole stiplannut kertaakaan. Eikä stiplua tullut tänäänkään; ostimme torilta lounaaksi kanakebabit, hummusta, valkosipuli - ja chilimaustettuja oliiveja, täytettyjä paprikoita ja tuoretta leipää. NAM, mitä makuja!
Tuolta torilla voisi ostaa jotain joka kojusta...
Yksi myyjä myy itsetehtyjä, maailman parhaita pikkuisia cupcakeja.. leivokset ovat jo pelkästään ulkoisesti taideteoksia, mutta ne myös räjäyttävät tajunnan herkullisilla mauillaan. Viime viikolla maistoin porkkana cupcaken ja tällä viikolla korjasin potin Red Velvet versiolla.. olin taivaassa 5 minuuttia, kun mutustelin jokaista palaa. Äiti valitsi itselleen Lemonlime cupcaken ja se oli myös ihana makujen ilotulitus. Eli, jos joku tänne meinaa tulla, kannattaa tulla siten, että ehtii käydä syömässä näitä pieniä ja herkullisia taideteoksia. Hinnallakaan näitä herkkuja ei ole pilattu, yksi pala taivasta maksaa 1,50€. Pariskunta, joka näitä herkkuja leipoo ja myy, heräävät yöllä neljältä leipomaan pikkuherkkujaa, joista ei juuri lainkaan jää takaisin kotiin vietäväksi. Ensi viikolla kokeilen taas uuden maun.. enkä vihdoin suklaa.. mmm....
Huomenna Ämmi lähtee kotiin, sääli. Meillä on ollut todella mukavaa. Ämmi suunnittelee jo asunnon ostamista täältä Howthista. No toistaiseksi varmaan sille riittää asua meidän nurkissa. On kiva saada vieraita ja vaikka vähän jännitinkin Äidin tuloa, kaikki on ollut mahtavaa. Torilla eräs myyjä sanoi, että Äitiä tulee aina muistaa kehua. Ehkä muistan kehaista häntä vielä ennen, kuin hän koneeseen hyppää =) Ja onhan hän kehuja täällä saanut! Eräskin rouva luuli Ämmiä Matildan äidiksi ja ajatteli, että ollaan vaan kaverukset kahvilassa lastemme kanssa. On mulla siis tosi nuorekas äiti, niinpä, no onhan se!
Rauhallista sunnuntaita.
Ja missä on hylkeitä, on turisteja ja tietenkin myös lokkeja. Lokit, nuo lintujen aateliset.. Jestas, ne on joka paikassa yhtä rasittavia. Täällä niiden ei tosin tarvitse olla röyhkeitä ja koittaa varastaa ruokaansa, koska fiksut turistit tykkäävät niitä ruokkia. Siis haloo, nämä lokit ovat hevosen kokoisia, kyllä ne pärjäävät ilman leipää. Mutta silti, linnuille heitetään leipää ja ties mitä.. Miksi miksi miksi??? Lokit ovat joka paikassa samanlaisia ja osaavat kyllä hoitaa oman ruokansa, ei sitä niille tarvitse antaa, ärsyttävää.
Käytiin myös kävelemässä ja katseltiin lisää nähtävyyksiä. Koska tänään on sunnuntai, se tarkoittaa sitä, että Howth täyttyy turisteista. Yksi suosituin asia on Farmer's market, joka on tuossa ihan meidän vieressä. Se on tori, jossa myydään kaikenlaista tuoreista vihanneksista koruihin.. pääosin myytävät ovat syötävää ja sehän sopii meikäläiselle. Ostetetaan sunnuntaisin lounas torilta ja tarjolla on aina kaikenlaisia herkkuja. Viime viikolla söin elämäni parhaan hampurilaisen, lamb burger.. tuoreet ja herkulliset raaka-aineet takasivat ikimuistoisen hampurilaismuiston.
Torilla on myös pieni Saksanlipun värinen koju, joka yllättäen myy makkaraa.. Tarjolla olisi suurta herkkuani Currywurstia, mutta vielä en ole uskaltanut sellaista täällä maistaa. Pelkään niin paljon pettymystä, jos se ei olekaan niin hyvää, kuin sen muistan olevan.. Nyt viimeisen kahden viikon aikana en vielä ole stiplannut kertaakaan. Eikä stiplua tullut tänäänkään; ostimme torilta lounaaksi kanakebabit, hummusta, valkosipuli - ja chilimaustettuja oliiveja, täytettyjä paprikoita ja tuoretta leipää. NAM, mitä makuja!
Tuolta torilla voisi ostaa jotain joka kojusta...
Yksi myyjä myy itsetehtyjä, maailman parhaita pikkuisia cupcakeja.. leivokset ovat jo pelkästään ulkoisesti taideteoksia, mutta ne myös räjäyttävät tajunnan herkullisilla mauillaan. Viime viikolla maistoin porkkana cupcaken ja tällä viikolla korjasin potin Red Velvet versiolla.. olin taivaassa 5 minuuttia, kun mutustelin jokaista palaa. Äiti valitsi itselleen Lemonlime cupcaken ja se oli myös ihana makujen ilotulitus. Eli, jos joku tänne meinaa tulla, kannattaa tulla siten, että ehtii käydä syömässä näitä pieniä ja herkullisia taideteoksia. Hinnallakaan näitä herkkuja ei ole pilattu, yksi pala taivasta maksaa 1,50€. Pariskunta, joka näitä herkkuja leipoo ja myy, heräävät yöllä neljältä leipomaan pikkuherkkujaa, joista ei juuri lainkaan jää takaisin kotiin vietäväksi. Ensi viikolla kokeilen taas uuden maun.. enkä vihdoin suklaa.. mmm....
Huomenna Ämmi lähtee kotiin, sääli. Meillä on ollut todella mukavaa. Ämmi suunnittelee jo asunnon ostamista täältä Howthista. No toistaiseksi varmaan sille riittää asua meidän nurkissa. On kiva saada vieraita ja vaikka vähän jännitinkin Äidin tuloa, kaikki on ollut mahtavaa. Torilla eräs myyjä sanoi, että Äitiä tulee aina muistaa kehua. Ehkä muistan kehaista häntä vielä ennen, kuin hän koneeseen hyppää =) Ja onhan hän kehuja täällä saanut! Eräskin rouva luuli Ämmiä Matildan äidiksi ja ajatteli, että ollaan vaan kaverukset kahvilassa lastemme kanssa. On mulla siis tosi nuorekas äiti, niinpä, no onhan se!
Rauhallista sunnuntaita.
lauantai 23. helmikuuta 2013
Ämmi kylässä
Lauantai-ilta ja takana mukavia päiviä.
Ämmi tuli torstai-iltana, eilen ja tänään on sitten käyty tutustumassa Howthin kylään ja nähtävyyksiin. Eilen enemmän kuin tänään, sillä tänään ollaan käyty ruokaostoksilla ja syömässä. Nekin tietty tutustumista paikalliseen eloon.
Jännitti hirmuisesti, miten Matilda reagoi Ämmin tuloon tai vieraan tulemiseen ylipäätään. Olin jo usean päivän Matildalle hehkutellut, että nyt tulee Ämmi ja Matilda oli ihan JEE JEE! Mutta sitten, kun Ämmi oli päässyt sisälle, alkoikin hienoinen vierastaminen, tai ehkä enemmänkin jännittäminen. Skypessä ei ole mitään ongelmia ollut, mutta olihan viime näkemisestä mennyt jo hetki.. Matildahan on vähän herkkä ja arka lapsi, eli ei tuo jännitys juurikaan yllättänyt. Oli vaan tietenkin pieni pettymys, ettei lapsi juossut kiljuen Ämmin syliin, ja Ämmille pettymys oli varmasti vielä suurempi. Ei tiettyn mennyt kuin pieni hetki, kunnes Matilda tajusi että hyvä juttuhan tämä on, ja siitä ilakoiminen sitten alkoi. Eikä loppua näy. Ämmihän on mitä hauskinta seuraa, sen kanssa voi tanssia, laulaa, leikkiä ja rakennella majoja. Eilen Matilda ja Ämmi olivat kylvyssä ja oven takaa kuului mahtava kikatus ja kiljunta, ei voinut muuta kuin itsekin nauraa ääneen.
Ämmin kanssa Matildalla on tosiaan leikkikaveri. Eilenkin puistossa Ämmi oli ehkä enemmän innoissaan kuin Matilda. Siellä se juoksi keinusta toiseen, hyppi ja pomppi, Matilda oli ihan intona!
Käytiin eilen kävelemässä täällä kylällä ja näytin hieman paikkoja. Käveltiin mun lenkkireittiä, yhtä niistä, koska siinä näkee aika kivasti tätä kylää ja nähtävyyksiä. Siinä reitin varrella on yksi rakennus, Tara Hall, joka on selvästi hyvin vanha ja siinä hieno vanha muuri vielä jäljellä. Olen usein haaveillut, että saisin tietää hieman talosta, mutta en ole tohtinut mennä omistajalta mitään utelemaan. Pihalla usein on vanha mies, joka syöttää lintuja siinä vanhalla muurilla, näky aina jaksaa jotenkin koskettaa mua.. No, käveltiin talon ohi ja taas ihasteltiin. Pian, kun oltiin rakennus ohitettu, vanhempi herrasmies käveli vihellellen meidän viereemme, kysyi mistä olemme kotoisin. Siinä kun olimme pikaiset esittelyt tehty, kysyin tietääkö mies tuosta upeasta Tara Hallista, ja tiesihän se! Sen omisti se vanha mies, Eddie. Eddie asuu talossa yhdessä vaimonsa ja kahden aikuisen tyttärensä kanssa. Talo on rakennettu 1835-1840, siinä se on siitä lähtien kököttänyt. Muutama vuosi sitten joku oli jättänyt heidän postiluukkuun tarjouksen talosta, eikä yhtään sen vähempää kuin 16 000 000 euroa!!!! Mutta Eddie ei myynyt ja siellä hän edelleen syöttää lintujaan ja viihtyy ihanassa talossaan. Ei hirveän paljon tietoa, mutta kuitenkin jotain, joten olin hyvin onnellinen. Seuraavan kerran, kun juoksen ohi, saatan jopa uskaltautua juttelemaan itse Eddien kanssa - täällä paikalliset ovat ihania ja niin puheliaita.
Tuon jälkeen vietiin Ämmi Doghouseen, jossa nautimme ihanat lattet ja herkulliset suklaamuffinssit. Ollaan niin usein tuossa ihanassa kahvilassa, että siitä on melkein tullut jo meidän olohuone. Pari päivää sitten tutustuin paikan omistajaan, Daveen. Dave on iso ja tumma mies, joten Matilda luonnollisesti pelkäsi häntä kuin ruttoa. Kerroin Davelle, että hänen kahvilansa on ihanin kahvila, jossa olen koskaan ollut ja harmittelin myös, ettei moisia meiltä Helsingistä löydy. Dave kertoi, että asui ennen ihan tuossa kahvilan vieressä ja kahvilarakennus oli vain vanha vaja.. sitten hän päätti perustaa siihen kahvilansa ja loppu onkin historiaa.
Täällä olen pannut merkille, kuinka ihanasti täällä suhtaudutaan pieniin lapsiin ja varmasti lapsiin yleensä. Junassa ovat ihmiset tulleet pyytämään, saako kurkata vauvaa ja Matildalle jutellaan hyvin spontaanisti ja tullaan ihastelemaan vilpittömästi. Tänään oltiin myöhäisellä lounalla ja meidän tarjoilija, Pauline, oli aivan uskomattoman ihana nuori nainen. Hän toi Matildalle paperia ja värikyniä, vei Matildaa tutustumaan paikkaan, jutteli tälle aina ohi mennessään ja vielä lopuksi toi Matildalle jäätelöannoksen. Kaikki tuo oli niin vilpitöntä ja aitoa, että sitä oli oikein ilo seurata. Luonnollisesti hän ansaitsi tuolla tavalla itselleen hyvän tipin, mutta en usko, että kyse oli pelkästä tipistä. Maksun tulikin perimään toinen tarjoilija ja pyysin häntä vielä kiittämään Paulinea puolestamme, ja toivon että tippi löytää tiensä oikean henkilön käsiin.
Huomasimme tänään, että kirsikkapuut ovat puhjenneet kukkaan eli kevät on alkanut - jes! Tosin tänään tuli hieman räntää ja rakeita, joten ihan kesä vielä ei ole, mutta toivottavasti takatalvi ei pääse yllättämään. Vielä ei ole puissa lehtiä, mutta silti täällä on jo aika vihreää. Täällä on ympäri vuoden ilmeisesti vihreää ja kesällä hommat leviääkin sitten aivan käsistä, en malta odottaa. Kovin lämmintä kesää en uskalla odottaa, mutta kyllä täällä varmaan tarkenee, ainakin hyvinä päivinä.
Matilda ja Lily voivat hyvin, kasvavat ja kehittyvät. Matilda oppii joka päivä uusia sanoja. Koiran nähdessään kommentoi aina "hauva" ja haukkuu, hän toistelee muiden puheita ja varmaan pian puhuu itse. Lily osaa nyt kääntyä kummallekin kyljelleen ja harjoittelee jo kovasti istumista. Peukalon hän on myös löytänyt ja sitä imetään ihan innolla, aina kun sen saa suuhun asti. Nyt pikkuhiljaa myös tutti on alkanut pysymään suussa. Yöt meillä toistaiseksi nukutaan suhteellisen hyvin (kop kop kop), Matilda omassa sängyssään ja Lily tuhisee kiinni minussa. Lily syö pari kertaa yössä ja Matilda kiipeää viereen vasta aamulla, tämä alkaa siis pikkuhiljaa sujumaan.
Saatiin muuten tällä viikolla lähetys Suomesta. Kuoresta löytyi viimeisin Vauva-lehti, Ystävänpäiväkortti, Fazerin sinistä ja panttereita, NAM! Kiitos Heidi ja Paavo <3 Jussi söi pantterit hetkessä, mä autoin vähän.. ja Suklaakin onnistuttiin tuhoamaan muutamassa päivässä. Ämmi toi meille salmiakkia, joten nyt on taas kaikki hyvin.
Nyt otan vähän salmiakkia ja lasin punaviiniä, ja nautin perheeni seurasta.
Hyvää viikonloppua!
Ämmi tuli torstai-iltana, eilen ja tänään on sitten käyty tutustumassa Howthin kylään ja nähtävyyksiin. Eilen enemmän kuin tänään, sillä tänään ollaan käyty ruokaostoksilla ja syömässä. Nekin tietty tutustumista paikalliseen eloon.
Jännitti hirmuisesti, miten Matilda reagoi Ämmin tuloon tai vieraan tulemiseen ylipäätään. Olin jo usean päivän Matildalle hehkutellut, että nyt tulee Ämmi ja Matilda oli ihan JEE JEE! Mutta sitten, kun Ämmi oli päässyt sisälle, alkoikin hienoinen vierastaminen, tai ehkä enemmänkin jännittäminen. Skypessä ei ole mitään ongelmia ollut, mutta olihan viime näkemisestä mennyt jo hetki.. Matildahan on vähän herkkä ja arka lapsi, eli ei tuo jännitys juurikaan yllättänyt. Oli vaan tietenkin pieni pettymys, ettei lapsi juossut kiljuen Ämmin syliin, ja Ämmille pettymys oli varmasti vielä suurempi. Ei tiettyn mennyt kuin pieni hetki, kunnes Matilda tajusi että hyvä juttuhan tämä on, ja siitä ilakoiminen sitten alkoi. Eikä loppua näy. Ämmihän on mitä hauskinta seuraa, sen kanssa voi tanssia, laulaa, leikkiä ja rakennella majoja. Eilen Matilda ja Ämmi olivat kylvyssä ja oven takaa kuului mahtava kikatus ja kiljunta, ei voinut muuta kuin itsekin nauraa ääneen.
Ämmin kanssa Matildalla on tosiaan leikkikaveri. Eilenkin puistossa Ämmi oli ehkä enemmän innoissaan kuin Matilda. Siellä se juoksi keinusta toiseen, hyppi ja pomppi, Matilda oli ihan intona!
Käytiin eilen kävelemässä täällä kylällä ja näytin hieman paikkoja. Käveltiin mun lenkkireittiä, yhtä niistä, koska siinä näkee aika kivasti tätä kylää ja nähtävyyksiä. Siinä reitin varrella on yksi rakennus, Tara Hall, joka on selvästi hyvin vanha ja siinä hieno vanha muuri vielä jäljellä. Olen usein haaveillut, että saisin tietää hieman talosta, mutta en ole tohtinut mennä omistajalta mitään utelemaan. Pihalla usein on vanha mies, joka syöttää lintuja siinä vanhalla muurilla, näky aina jaksaa jotenkin koskettaa mua.. No, käveltiin talon ohi ja taas ihasteltiin. Pian, kun oltiin rakennus ohitettu, vanhempi herrasmies käveli vihellellen meidän viereemme, kysyi mistä olemme kotoisin. Siinä kun olimme pikaiset esittelyt tehty, kysyin tietääkö mies tuosta upeasta Tara Hallista, ja tiesihän se! Sen omisti se vanha mies, Eddie. Eddie asuu talossa yhdessä vaimonsa ja kahden aikuisen tyttärensä kanssa. Talo on rakennettu 1835-1840, siinä se on siitä lähtien kököttänyt. Muutama vuosi sitten joku oli jättänyt heidän postiluukkuun tarjouksen talosta, eikä yhtään sen vähempää kuin 16 000 000 euroa!!!! Mutta Eddie ei myynyt ja siellä hän edelleen syöttää lintujaan ja viihtyy ihanassa talossaan. Ei hirveän paljon tietoa, mutta kuitenkin jotain, joten olin hyvin onnellinen. Seuraavan kerran, kun juoksen ohi, saatan jopa uskaltautua juttelemaan itse Eddien kanssa - täällä paikalliset ovat ihania ja niin puheliaita.
Tuon jälkeen vietiin Ämmi Doghouseen, jossa nautimme ihanat lattet ja herkulliset suklaamuffinssit. Ollaan niin usein tuossa ihanassa kahvilassa, että siitä on melkein tullut jo meidän olohuone. Pari päivää sitten tutustuin paikan omistajaan, Daveen. Dave on iso ja tumma mies, joten Matilda luonnollisesti pelkäsi häntä kuin ruttoa. Kerroin Davelle, että hänen kahvilansa on ihanin kahvila, jossa olen koskaan ollut ja harmittelin myös, ettei moisia meiltä Helsingistä löydy. Dave kertoi, että asui ennen ihan tuossa kahvilan vieressä ja kahvilarakennus oli vain vanha vaja.. sitten hän päätti perustaa siihen kahvilansa ja loppu onkin historiaa.
Täällä olen pannut merkille, kuinka ihanasti täällä suhtaudutaan pieniin lapsiin ja varmasti lapsiin yleensä. Junassa ovat ihmiset tulleet pyytämään, saako kurkata vauvaa ja Matildalle jutellaan hyvin spontaanisti ja tullaan ihastelemaan vilpittömästi. Tänään oltiin myöhäisellä lounalla ja meidän tarjoilija, Pauline, oli aivan uskomattoman ihana nuori nainen. Hän toi Matildalle paperia ja värikyniä, vei Matildaa tutustumaan paikkaan, jutteli tälle aina ohi mennessään ja vielä lopuksi toi Matildalle jäätelöannoksen. Kaikki tuo oli niin vilpitöntä ja aitoa, että sitä oli oikein ilo seurata. Luonnollisesti hän ansaitsi tuolla tavalla itselleen hyvän tipin, mutta en usko, että kyse oli pelkästä tipistä. Maksun tulikin perimään toinen tarjoilija ja pyysin häntä vielä kiittämään Paulinea puolestamme, ja toivon että tippi löytää tiensä oikean henkilön käsiin.
Huomasimme tänään, että kirsikkapuut ovat puhjenneet kukkaan eli kevät on alkanut - jes! Tosin tänään tuli hieman räntää ja rakeita, joten ihan kesä vielä ei ole, mutta toivottavasti takatalvi ei pääse yllättämään. Vielä ei ole puissa lehtiä, mutta silti täällä on jo aika vihreää. Täällä on ympäri vuoden ilmeisesti vihreää ja kesällä hommat leviääkin sitten aivan käsistä, en malta odottaa. Kovin lämmintä kesää en uskalla odottaa, mutta kyllä täällä varmaan tarkenee, ainakin hyvinä päivinä.
Matilda ja Lily voivat hyvin, kasvavat ja kehittyvät. Matilda oppii joka päivä uusia sanoja. Koiran nähdessään kommentoi aina "hauva" ja haukkuu, hän toistelee muiden puheita ja varmaan pian puhuu itse. Lily osaa nyt kääntyä kummallekin kyljelleen ja harjoittelee jo kovasti istumista. Peukalon hän on myös löytänyt ja sitä imetään ihan innolla, aina kun sen saa suuhun asti. Nyt pikkuhiljaa myös tutti on alkanut pysymään suussa. Yöt meillä toistaiseksi nukutaan suhteellisen hyvin (kop kop kop), Matilda omassa sängyssään ja Lily tuhisee kiinni minussa. Lily syö pari kertaa yössä ja Matilda kiipeää viereen vasta aamulla, tämä alkaa siis pikkuhiljaa sujumaan.
Saatiin muuten tällä viikolla lähetys Suomesta. Kuoresta löytyi viimeisin Vauva-lehti, Ystävänpäiväkortti, Fazerin sinistä ja panttereita, NAM! Kiitos Heidi ja Paavo <3 Jussi söi pantterit hetkessä, mä autoin vähän.. ja Suklaakin onnistuttiin tuhoamaan muutamassa päivässä. Ämmi toi meille salmiakkia, joten nyt on taas kaikki hyvin.
Nyt otan vähän salmiakkia ja lasin punaviiniä, ja nautin perheeni seurasta.
Hyvää viikonloppua!
 |
| Ämmin tuparilahjat; matushka-mittakupit <3 |
 |
| Ämmi toi ihania "koruja" |
 |
| Tara Hall |
 |
| Tara Hall |
 |
| Saari Howthin edustalla, Ireland's Eye |
 |
| Tara Hall |
 |
| Howth, satama |
 |
| Howth, satama |
 |
| Dog Housen herkkuja |
 |
 |
| Ämmi ja Matilda nautiskelee |
keskiviikko 20. helmikuuta 2013
Hiljaista fiilistelyä
Ollaan ihan hiljaa, liikkumatta.
Kello on nyt 22.23 ja molemmat tytöt nukkuvat. Lilylle aika on ihan normaali, sillä kun ei vielä tarkkaa rytmiä ole. Matilda sen sijaan nukahtaa nykyään siinä yhdeksän nurkilla, eli nyt meni vähän pitkäksi. Pitkän nukutusprosessin nyt päätyttyä tekisi mieli mennä nauttimaan omasta ajasta, mutta en uskalla liikkua, ettei noi vieressä tuhisevat tyttäret heräisi.
Sen sijaan makaan tyttöjen keskellä, kuin suolapatsas ja vain sormet liikkuvat, kun kirjoitan.
Yleensä Matilda, joka nukahtaa suhteellisen nätisti, ottaa näistä erityisilloista kaiken irti. Ei suostu nukkumaan omassa sängyssä, eikä siis suostu nukkumaan. Ja erityisilta meinaa näitä iltoja, kun Jussi on töissä ja mä hoidan yksin iltapuuhat.
Maanantai-illasta opin, ettei voi jättää Lilya yksin, sillä se sitten vaan huutaa, kunnes menen paikalle. Tässä on yritetty erilaisia versiota ja luulen, että jatkossa mennään näin; valvotaan myöhempään ja mennään sitten kaikki yhdessä nukkumaan. Erityisilta vaatii erityisohjelman. Eikä mullekaan tee huonoa mennä välillä näin aikaisin nukkumaan. Näin sitä luopuu omista jutuistaan lasten takia, kun ei vaan jaksa tapella. Kivempi mennä nukkumaan kun ei ole pahalla mielellä. Ei noiden muksujen tahtoon tarvitse aina alistua, mutta joskus, ja varsinkin näin rankan illan päätteeksi, se sallittakoon. Kun tytöt ovat siinä iässä, että niiden kanssa voi käydä keskusteluja, sitten pysytään kovina. Nyt vielä välillä lepsuilen, koska pääsen itsekin vähemmällä.
Siitä lähtien, kun jäin äitiyslomalle kesällä 2011, olen ollut pahasti ulapalla päivistä ja tänään taas tajusin eläväni väärää päivää. Tajusin vasta illalla, että tänään on jo keskiviikko, luulin että oli tiistai. Tätä tapahtuu mulle nykyään tosi paljon, elän väärässä päivässä. Toistaiseksi se ei ole aiheuttanut mitään suuria ongelmia, mutta niitä odotellessa... Pieniä mokia sitten sattuukin vähän väliä.
Käytiin eilen, eli tiistaina, tuossa meidän omassa kotisatamassa kävelemässä. Ajateltiin mennä katsomaan kalastusveneitä. Veneiden ihastelun lisäksi saatiin seurata kolmen hylkeen ruokailuhetkeä siinä satama-altaassa. Se oli hurjan hienoa! Siinä ne kolme tulivat välillä pintaan syömään kalaa ja polskivat menemään, jotenkin uskomatonta. Me siis asutaan paikassa, jossa voidaan seurata tällaista, aika mahtavaa! Mä olen edelleen aivan täpinöissä ja jaksan hehkuttaa tätä varmaan vielä pitkään. Ai että...
Ja huomenna onkin sitten jännä päivä, sillä huomenna Ämmi tulee kylään. Ämmi tulee ja on meillä useamman päivän. Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi elänyt oman äitini kanssa saman katon alla. Hieman jännittää..
Uskoisin että häntä jännittää myös :) onhan tämä jännä kokemus. Mutta näin sen on mentävä, kun ollaan viety lapsenlapset näin kauas.
Mahtavaa on saada tänne vieraita ja Äiti on hyvä vieras, hän hoitaa tyttöjä ja ehkä me saadaan Jussin kanssa yksi yhteinen vapaailta.
Näihin tunnelmiin taas.. Hyvää yötä.
Ja Äiti, tervetuloa!
Kello on nyt 22.23 ja molemmat tytöt nukkuvat. Lilylle aika on ihan normaali, sillä kun ei vielä tarkkaa rytmiä ole. Matilda sen sijaan nukahtaa nykyään siinä yhdeksän nurkilla, eli nyt meni vähän pitkäksi. Pitkän nukutusprosessin nyt päätyttyä tekisi mieli mennä nauttimaan omasta ajasta, mutta en uskalla liikkua, ettei noi vieressä tuhisevat tyttäret heräisi.
Sen sijaan makaan tyttöjen keskellä, kuin suolapatsas ja vain sormet liikkuvat, kun kirjoitan.
Yleensä Matilda, joka nukahtaa suhteellisen nätisti, ottaa näistä erityisilloista kaiken irti. Ei suostu nukkumaan omassa sängyssä, eikä siis suostu nukkumaan. Ja erityisilta meinaa näitä iltoja, kun Jussi on töissä ja mä hoidan yksin iltapuuhat.
Maanantai-illasta opin, ettei voi jättää Lilya yksin, sillä se sitten vaan huutaa, kunnes menen paikalle. Tässä on yritetty erilaisia versiota ja luulen, että jatkossa mennään näin; valvotaan myöhempään ja mennään sitten kaikki yhdessä nukkumaan. Erityisilta vaatii erityisohjelman. Eikä mullekaan tee huonoa mennä välillä näin aikaisin nukkumaan. Näin sitä luopuu omista jutuistaan lasten takia, kun ei vaan jaksa tapella. Kivempi mennä nukkumaan kun ei ole pahalla mielellä. Ei noiden muksujen tahtoon tarvitse aina alistua, mutta joskus, ja varsinkin näin rankan illan päätteeksi, se sallittakoon. Kun tytöt ovat siinä iässä, että niiden kanssa voi käydä keskusteluja, sitten pysytään kovina. Nyt vielä välillä lepsuilen, koska pääsen itsekin vähemmällä.
Siitä lähtien, kun jäin äitiyslomalle kesällä 2011, olen ollut pahasti ulapalla päivistä ja tänään taas tajusin eläväni väärää päivää. Tajusin vasta illalla, että tänään on jo keskiviikko, luulin että oli tiistai. Tätä tapahtuu mulle nykyään tosi paljon, elän väärässä päivässä. Toistaiseksi se ei ole aiheuttanut mitään suuria ongelmia, mutta niitä odotellessa... Pieniä mokia sitten sattuukin vähän väliä.
Käytiin eilen, eli tiistaina, tuossa meidän omassa kotisatamassa kävelemässä. Ajateltiin mennä katsomaan kalastusveneitä. Veneiden ihastelun lisäksi saatiin seurata kolmen hylkeen ruokailuhetkeä siinä satama-altaassa. Se oli hurjan hienoa! Siinä ne kolme tulivat välillä pintaan syömään kalaa ja polskivat menemään, jotenkin uskomatonta. Me siis asutaan paikassa, jossa voidaan seurata tällaista, aika mahtavaa! Mä olen edelleen aivan täpinöissä ja jaksan hehkuttaa tätä varmaan vielä pitkään. Ai että...
Ja huomenna onkin sitten jännä päivä, sillä huomenna Ämmi tulee kylään. Ämmi tulee ja on meillä useamman päivän. Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi elänyt oman äitini kanssa saman katon alla. Hieman jännittää..
Uskoisin että häntä jännittää myös :) onhan tämä jännä kokemus. Mutta näin sen on mentävä, kun ollaan viety lapsenlapset näin kauas.
Mahtavaa on saada tänne vieraita ja Äiti on hyvä vieras, hän hoitaa tyttöjä ja ehkä me saadaan Jussin kanssa yksi yhteinen vapaailta.
Näihin tunnelmiin taas.. Hyvää yötä.
Ja Äiti, tervetuloa!
tiistai 19. helmikuuta 2013
Ihania raivareita
Pitkästä aikaa..
Aloitan tänään onnittelemalla pientä Lily-neitiä, joka on tänään täyttänyt 3 kuukautta. Lily 3kk, joka kääntyy vasemmalle kyljelleen, puhua pälpättää, sille päälle sattuessaan ja nauraa kikattaa, kun sitä jaksaa naurattaa. Vielä en voi hurrata vatsaongelmien osalta, mutta parempaan suuntaan on menty. Välillä paukkuja jo tulee kuin vahingossa, ja siihen kai tähdätään. Tai ainakin siihen, ettei niitä tarvitse puskea ulos.
Jussi on ollut viimeiset 4 päivää vapaalla ja tänään on taas alkanut työputki. Nyt on 5 päivää töitä ja iltavuoroja. Se tarkoittaa siis sitä, että minä onnekas saan laittaa Matildan nukkumaan. Se on yleensä pelkkää huutoa, sillä ensin Matilda ei halua mennä nukkumaan ja kun vihdoin väsähtää, alkaa Lily huutamaan. Tänäänkin Matildaa nukutin 15minuuttia ja Lily huusi olohuoneessa koko sen ajan. Pitäisi opettaa Matilda nukahtamaan itse... Jonain päivänä sitten.
Jussin ollessa vapaalla ollaan me muutkin vapaalla. Meillä on tyttöjen kanssa varsin selvät sävelet silloin, kun Jussi on töissä, mutta kun on vapaalla, me ollaan kaikki ihan lomalla. Päivärytmi on aina sama, mutta päivän sisältö voi vaihdella rajustikin. Ei oikein saada mitään aikaiseksi, ollaan vaan. Toisaalta, eipä me kolmistaankaan mitään urotekoja tehdä. On kiva lomailla usein.
Matilda antoi hienosti lääkärin tutkia itseään ja kiitti kauniisti kun sai tarran. Matilda toisteli meidän keskustelussamme esiintynyttä "yeah" joka kerta ja nyökkäili kuin olisi ollut mukana keskustelussa. Lähtiessään hyvästeli tohtorin asiaankuuluvasti "bye bye" ja vilkutti.
Tultiin kotiin, Matilda nukkui päiväunet ja Jussi lähti töihin. Käytiin puistossa, kun oltiin päikkäreiden jälkeen vähän syöty ja leikitty. Puiston jälkeen mentiin vielä meidän kantakahvilaan, Doghouseen. Kahvilassa on kaikkea kivaa katsottavaa ja näpisteltävää, Matilda viihtyy siellä hyvin ja samoin tietty minä. Siellä me juodaan joskus kaakao, joskus kahvi, kuunnellaan Ranskalaista musiikkia ja vaan fiilistellään. Aion viedä kaikki vieraamme Doghouseen, se on maailman ihanin kahvila!
Illalla Matilda sai huvittavan raivarin. Ne harvoin jaksavat naurattaa, mutta nyt oli kyllä hupaisaa. Annoin Lilylle ensi kertaa korviketta, ihan vain kokeillakseni, ja Matilda tietenkin luuli, että juotan hänen maitonsa Lilylle. Matilda itki ja hakkasi, riehui, polki jalkaa ja heitteli tavaroita, ja sitten välillä se tuli heristämään meille sormeaan ja puhui jotain kiihtyneenä. Yritin selittää hänelle, että Lily maistaa omaa maitoaan ja pullokaan ei ole lainattu Matildalta, vaan se on Lilyn oma. Selitys ei selvästikään miellyttänyt ja tavaroita paiskittiin taas lisää. Ja kohta tuli sormen heristelyä ja motkotusta lisää, johon minä taas vastasin kuten aikaisemminkin. Tätä kesti koko sen ajan kun Lily joi ja välillä sekin vaan vilkuili, että mitä se Matilda siinä vieressä riehuu.
Nuo Matildan raivarit ovat kyllä hermoja raastavia, mutta välillä myös niin hulvattomia. Välillä jos jokin asia ei mene niin, kuin Matilda haluaisi (ja näin käy nykyään todella usein...) reagoi hän siihen eri tavoin: joskus hän vetää syvään henkeä ja sulkee silmänsä, kuin laskeakseen kymmeneen, todella dramaattisesti. Sitten joskus saattaa tulla vain itku ja sitten on niitä kertoja, kun hermot menevät totaalisesti. Silloin huudetaan, paiskotaan tavaroita, tallotaan leluja, lyödään ja riuhdotaan, joskus jopa lyö itseään ja ollaan todella dramattisia.
Näitä seuratessa sitä miettii, että voisipa sitä joskus itsekin vetää vastaavanlaiset raivarit, kun hommat menee syystä tai toisesta mönkään. Onneksi sitä vielä jotenkin itse osaa hallita käytöstään, mutta kyllä se olisi joskus mahtavaa - antaa raivon vaan tulla ulos, sellaisenaan, ilman rajoituksia, ilman mitään sääntöjä. Mutta ehkä parempi näin, hillittynä parempi.. Eikä ehkä tarvitse hävetä niin paljon jälkikäteen.
Annetaan lasten raivota ja koittataan pitää oma raivo kohteliaan säädyllisissä rajoissa, kadehditaan vaan vierestä sitä lasten aitoa ja täysin hienostelematonta raivoa. Kyllä ne muksut joku päivä oppivat peittelemään raivonsa, aivan niin kuin mekin olemme oppineet. PRKL!
Voikaa hyvin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)