Kotisatama.: Hullut päivät!

Ja niin Ämmi lähti kotiin ja me jäätiin tyttöjen kanssa tänne. Vihlaisi taas jossain tuolla syvällä, kun iski pieni koti-ikävä. Onneksi tunne ei kestänyt kovinkaan pitkään, mutta kyllä se olon haikeaksi tekee. Ämmi tuli perjantaina ja vietti kanssamme hienon viikonlopun. Syötiin paljon ulkona ja tutustuttiin taas uusiin paikkoihin. Lapset, varsinkin Matilda, nauttivat suuresti Ämmin kyläilystä. Se kun jaksaa leikkiä loputtomasti tyttöjen kanssa, siellä se lattialla peuhaa niiden kanssa ja puistossa juoksee Matildan perässä. Vierailijoista, varsinkin näistä äiti-vieraista (Ämmi ja Oma) on aina meille suunnaton apu myös ihan taloudenhoidossa - kiitos siitä!

Nyt onkin sitten meillä erikoinen tilanne tällä viikolla, ollaan meinaan tyttöjen kanssa kolmistaan aina perjantaihin asti. Jussi on töissä ja poikkeuksellisesti lentää toisesta kaupungista käsin, saapuu sitten perjantai-iltana kotiin. On siis tulossa varsin hektinen ja rankka viikko. Onneksi viime viikko oli jo hyvää koulutusta, sillä tytöt pistivät mut kyllä todella koville, mutta nyt on uusi viikko ja uudet kujeet.
Perjantaina Jussi ei ole ainoa, joka tänne lentää. Vieraat, joita olen odottanut ja joiden saapumiseen lasken jo tunteja, ovat Piiu ja Anniina. Se meinaa sitä, että perjantaina alkaa Kauhukolmikon yhteinen viikko! Tietenkään emme kolmistaan voi olla koko viikkoa, mutta kuitenkin... ihanaa saada rakkaimmat ystävät halausetäisyydelle. Meillä on jo mahtavia suunnitelmia tulevalle viikolle ja niiden ajattelu pitää minut voimissani tällä viikolla, pimeinäkin hetkinä.

Tälle viikolle olen miettinyt meille aika paljon ohjelmaa, ettei meidän tarvitse istua kotona koko ajan. En itseasiassa selviä 4 päivää yksin tyttöjen kanssa sisätiloissa, joten nyt sitten reissataan. Mennään kaupungille hoitamaan asioita ja kiertelemään nähtävyyksiä, tehdään pitkiä kävelylenkkejä, käydään kyläilemässä, leikitään puistossa. Uskon, että kaikki menee kyllä ihan hyvin, mutta perjantaina saatan olla varsin ison viinilasin ja hyvien yöunien tarpeessa.

Nyt kun ensimmäinen päivä on takana, voin sanoa, etteivät kaikki aina mene suunnitelmien mukaan...
Tänä aamuna Lily, joka on yskinyt ja ollut varsin nuhainen jo useamman päivän, kuulosti aivan koiranlelulta, sellaista joka kivasti vinkuu sitä puristaessa. Lilyn kohdalla tuo vinkuminen ei ollut lainkaan kivaa, varasin lääkäriajan ja diagnoosi oli, kuten epäilinkin, keuhkoputkentulehdus. Saimme inhalaattorin, jonka pitäisi nyt auttaa neitiä hengittämään paremmin. Joskaan en ole huomannut onneksi mitään hengitysvaikeuksia, mutta onhan tuo vinkuminen ja rohina ikävän kuuloista. Tyttö kuitenkin muuten on oma itsensä, syö ja nukkuu hyvin. Eli toivotaan nyt, että tauti helpottaa pian, niinkuin tohtorikin arveli. Matilda yksii ja on nuhainen myös, joten oletus on, että hänellä on sama tauti. Kunpa tämän jälkeen helpottaisi.

Katsotaan mihin hommat kääntyvät tässä muutaman päivän sisällä ja raportoidaan uudet kuulumiset, kun taas jaksan kirjoittaa enemmän. Nyt on aikalailla takki tyhjä. Hyvää yötä.