Viikon sisällä olen kahtena yönä nähnyt unta, että joku tuttavani on kuollut. Viime viikolla näin unta, että äitini kuoli. Olin niin surullinen unessani, että heräsin itkien. Lähetin äidille viestin aamulla, että koittaa nyt pysyä hengissä vielä monta vuosikymmentä, sillä en ole vielä valmis menettämään häntä. Ja viime yönä näin unta, että eräs kaverini vuosien takaa oli kuollut. Emme ole olleet tekemisissä aikoihin ja unessakin kuulin suru-uutisen yhteisen ystävämme kautta, ja jälleen olin surullinen. Aamulla jäin sitten miettimään näitä unia ja tuntemuksia, joita niiden takia kävin läpi.
Olen ollut tähän astisessa elämässäni niin onnekas, etten ole menettänyt vielä kovin monia ihmisiä. Toisaalta ne muutamat, jotka ovat siirtyneet ajasta ikuisuuteen, ovat olleet minulle isoja menetyksiä. Äitini puolelta molemmat isovanhemmat, Baba ja Äijä. Ja eräs kaverini, joka kuoli aivan liian aikaisin ja, jota huomaan ajattelevani yhä edelleen hyvin usein. Kaikkia näitä kolmea menetystä yhdistää se, että kaikki kuolivat syöpään.
Vanhemmalle ihmiselle sitä nyt voi jo kai osata odottaa, vaikkakaan se ei helpota tuskaa lainkaan, mutta nuorelle naiselle, jolla koko elämä oli vielä edessä, tuomio oli ja on edelleen huutava vääryys.
Näiden muutamien unien jälkeen olen taas alkanut miettimään, että pitää tehdä elämästään sellainen, josta tosiaan nauttii. Ja kerrankin olen voinut todeta, että minulla on hyvä elämä. Kaikki on hyvin ja olen onnellinen. Toki aina on jotain, minkä toivoisi olevan paremmin, mutta pääosin oltavat ovat erittäin hyvät. Olen viime keväästä lähtien oppinut elämään tässä hetkessä ja suosittelen sitä kaikille, se on mahdollista. Ja tästä uudesta elämäntavasta; rauhallisemmasta ja selkeämmästä elämästäni minun pitää kiittää Annikaa, jota saan ilokseni kutsua ystäväkseni. Hän auttoi minua käymään läpi elämäni solmukohtia ja aukeisemaan niitä niin, etten enää märehdi samoja asioita uudestaan ja uudestaan. Viime keväästä tunnen kasvaneeni ihmisenä valtavasti ja osaan kerrankin nauttia tästä hetkestä, ilman liian suuria huolia tulevasta. Tosin elämäni on myöskin tällä hetkellä sellaista, että minun on vain osattava olla murehtimatta. Kahden pienen lapsen kanssa uudessa maassa elämä on joskus hyvinkin jännittävää, mutta olen ottanut tämän vaiheen elämässäni seikkailuna ja tällä tavalla tämä järjestely toimii hyvin. Turha stressata liikaa asioita, joihin en voi juuri nyt vaikuttaa mitenkään. Jos muutkin oppisivat olemaan stressaamatta liikaa asioista, joihin eivät itse pysty vaikuttamaan, ympärillämme olisi paljon onnellisempia ihmisiä. Ja nyt en tarkoita, etteikö meidän pitäisi miettiä maailman nälkä- ja köyhyysongelmia ja muita katastrofeja, tarkoitan enemmän arkisempia asioita - tiedätte kyllä, mitä tarkoitan!
Moni lähipiirissäni on käynyt viime vuosien aikana läpi isoja, jopa valtavia elämänmuutoksia läpi ja on ollut ilo seurata, kuinka muutokset näkyvät ulkopuolisen silmissäkin.
Kaksi rakkainta ystävääni ovat ottaneet aivan uudella tavalla haltuun oman elämänsä ja alkaneet parantamaan elämänsä laatua. Heidän esimerkkinsä sai minutkin viime keväänä käätämään kelkkani ja pyytämään apua ongelmiini. Heidän kehitystään on ollut mykertävää seurata ja kun näkee läheisessä ystävässä niin suuren muutoksen, sitä haluaa automaattisesti äkkiä samaan tilaan. Koskaan tuo kehitys ei lopu, sillä maailma koittaa muokata meitä koko ajan, mutta ainakin nämä kaksi ystävääni ovat pian valmiita mihin vain, mitä maailma päättää heidän eteensä heittää.
Eräs läheiseni päätyi ratkaisuun jättää työnsä firman toimitusjohtana ja miettii tällä hetkellä uusia suuntia elämälleen. Tällä hetkellä hän elää vain itselleen, tehden asioita, joista nauttii. Vaatii valtavaa rohkeutta tehdä tällaisia päätöksiä, mutta uskon, että tästä ratkaisusta seuraa vielä hienoja asioita. Jos oma polku on kateissa, pitää joskus tehdä isojakin muutoksia, jotta sen oman polun taas löytää.
Äitini, joka otti suuren vastuun vastaan työelämässä, on käynyt läpi hurjan muutoksen. Ikuinen työnarkomaani on ehkä vihdoin löytänyt rajansa. Hän on pärjännyt hienosti ja todistanut epäilijöille voimansa.
Ystäväpiirissäni moni haaveilee ja osa jopa käy läpi suuria muutoksia työelämässä. He tekevät rohkeita päätöksiä ja muutoksia. He ovat hakeutuneet takaisin koulunpenkille, vaihtaneet tehtäviä ja parhaimmillaan jopa alaa. Toistaiseksi muutokset ovat olleet vain hyvästä ja ilmeisesti tuoneet jopa paljon kaivattua rauhaa.
Isoja muutoksia käyvät läpi myös he, jotka perustavat perheitä. Heitä on nyt paljon, johtuen varmaan näistä ikävuosista... Lapsen saaminen on suurimpia muutoksia, jota ihminen voi käydä läpi. Lapsi muuttaa kaiken, ihan kaiken. On ollut hauska seurata, kuinka hyvistä ystävistä on tullut äitejä ja isejä. Kaikki ovat lapsista huolimatta pysyneet lähes samanlaisina. Kaikkien osalta lapsen saaminen on vain kehittänyt ihmisiä parempaan suuntaan. Ihan pian tämän kaiken oppivat Heidi ja Paavo, kun meidän tytöillemme syntyy serkku <3
Lapset eivät vain muuta vanhempiaan, he muuttavat myös isovanhempia ja se onkin sitten jännä juttu. On hauska seurata omia vanhempiaan omien lasten kanssa! Taas sitä näkee omat vanhempansa eri valossa. On liikuttavaa nähdä, kuinka tärkeitä lapset ovat isovanhemmille ja isoisovanhemmille. Olen tullut siihen tulokseen, että mahdollinen isovanhemmuus on jo yksi hyvä syy hankkia lapsia.
Paljon mahtuu muutoksia elämään ja kuten joku viisas on joskus sanonut, muutos on ainoa pysyvä asia. Ja tottahan tuo on, meidän tulee vain oppia sopeutumaan ja suhtautumaan muutoksiin oikein. Turha jännittäminen ja stressaaminen vain pahentavat asioita.
Itse ainakin aion jatkossakin pyrkiä olemaan uskollinen itselleni ja koitan pysyä omalla polullani, teen asioita ja päätöksiä, jotka parantavat elämääni. En halua joutua enää pyytelemään anteeksi, varsinkaan itseltäni. On osattava olla vahva ja rehellinen, pitää osata seisoa valintojensa takana ja aina, ihan aina, pitäisi pyrkiä olemaan onnellinen. Tämä siitä syystä, että jos elämäni sattuisikin päättymään liian aikaisin, ei minun tarvitsisi katua.
Kun Baba sai diagnoosin vain muutama kuukausi ennen kuolemaansa, hän sanoi "olen elänyt hyvän elämän, voin hyvillä mielin lähteä". En koskaan unohda tätä ja haluan, että voin itse elää pitkän ja hyvän elämän, jotta voin joku päivä sanoa nuo samat sanat. Ja kunnioituksena ja muistona ystävälleni, joka kuoli aivan liian aikaisin, aion pitää kiinni tuosta tavoitteesta.
Ja mitä noihin uniin tulee, niin kuolema unissa yleensä (kuulemma) merkitsee jotain hyvää tai ainakin muutoksia, joten ei tarvitse niistä murehtia. Mutta saipa taas minut avaamaan silmiäni lisää.
Aurinkoista päivää kaikille rakkaille, ja olkaa onnellisia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti