Aloitetaan huonoista, koska on mukavampaa päättää juttu positiiviseen vireeseen.
Miinukset
- Täällä tulee. Tuulee siis ihan pirusti, joka päivä, aina ja ikuisesti
- Täällä sataa ja on kosteaa. En usko, että maa koskaan ehtii kuivua täällä, joten piknikit noilla ihanan vihreillä nurmikoilla voi jättää vain haaveeksi. Ellei sitten hanki muovista piknik-alustaa, mutta kun se ei ole yhtään niin tunnelmallinen...
- Vaihteleva sää; yhden hetken on hyvä ja sitten taas tulee niskaan kissoja ja koiria. Tuuli ei kuitenkaan juuri muutu, joten se on tasaisen ärsyttävää
- Ihmisten aikaansaamattomuus: hyvänä esimerkkinä meidän internetin asennus. Tulevat hoitamaan sen, kun ehtivät. En pitänyt tuota erityisen hyvänä asiakaspalveluna, joskin samanlaista asennetta muistan kohdanneeni myös Suomessa
- Vuokranmaksu käteisellä! Siis nyt ollaan menty vuosituhansia takaisin ajassa. Miten voi olla, että tänä päivänä joudutaan maksamaan vuokra käteisellä!? Voisin ehkä ensi kuussa ehdottaa oravannahkoja 20 euron setelitukun sijasta. Menisiköhän läpi...
- Oma kielitaito. Sen siitä saa, kun ei ole käyttänyt Englantia muutamaan vuoteen. Sitä ei meinaa ymmärtää eikä osaa itse muodostaa fiksuja lauseita. Kyllä se on lähtenyt nyt ihan hyvin palautumaan, onneksi
- Lämmityskustannukset. Asunnot ovat yllätten kylmiä ja kosteita! Ja jos haluaa, että voi olla kotosalla ilman ulkovaatetusta, pitää lämmityksen olla koko ajan päällä. Täällä sähkö ja kaasu ovat pirun kalliita, mutta niistä ei juuri voi säästellä. Toki sähkönkäytössä voidaan kyllä ottaa peili kauniiseen käteen...
- Tukiverkosto. Sitä on ikävä
Plussat
- Luonto, tämä vihreä ja upea luonto. En ole koskaan eläessäni nähnyt näin vihreätä luontoa ja nyt ei ole edes kevät kunnolla lähtenyt käyntiin. Kuinka vihreäksi tämä maa voi vielä tulla?! Ei ihme, että Irlantia kutsutaan Vihreäksi Maaksi
- Howth. Tämä Howthin kylä on hienoin paikka, jossa olen koskaan asunut. Asua nyt näin lähellä merta ja näköaloja, jotka saavat elämän tuntumaan elokuvalta... Paikka asettaa riman aika korkealle tulevien asuinpaikkojen suhteen
- Ihmiset ovat ystävällisiä ja hyväntuulisia. Lapsiin täällä suhtaudutaan niin myönteisesti, että itse huomaan välillä hieman jopa ahdistuvani siitä. Junassa joku saattaa tulla vaunujen viereen ja nostaa itse kuomua ja katsoa vauvaa... siis että mitä?! Toisaalta tuo kyseinen mummo oli ihastellut jo Matildaa pitkän tovin ja samalla, kun kysyi minulta, saako katsoa, hän oli melkein kaivanut Lilyn syliinsä. Eihän tuossa voi muuta kuin hymyillen ottaa vastaan kehuja lapsista, mutta hieman vaati kyllä minulta pinnistelyjä, että pidin naamani peruslukemilla
- Vaihteleva sää. Ne ärsyttävän yllättävät sadekuurot, jotka ilmestyvät kuin tyhjästä, menevät ohi melkein yhtä nopeasti ja sitten taas paistaa aurinko
- Paikallisten tapa puhua - Irlantilaisilla on maailman hienoin aksentti!
- Talot. Täällä talot ovat usein rivissä, kiinni toisissaan ja jokainen on eri värinen. Jos talo itsessään ei ole pirteän värinen, niin ainakin ovi sitten ainakin on. Harmaa ja sumuinen sää ei vaikuta yhtään niin ankealta, kun kävelee ihanan väristen talojen ohi. Arvostan tätä tapaa, käyttää värejä näin vapaasti. Suomessa kaikki talot on ankean väriä ja tylsän näköisiä. Kerrostalot täällä toki ovat pitkälti yhtä ankeita, kuin Suomessakin, mutta onneksi suurin osa taloista on noita pieniä, söpöjä ja värikkäitä pikkukoteja
- Viiniä saa ostaa ruokakaupasta! Tässä tapa, jonka toivoisin olevan Suomessakin mahdollista vielä jonain päivänä
- Mahdollisuus asua ulkomailla. Kaikki eivät saa koskaan kokea tätä, enkä olisi vuosia sitten uskonut kuuna päivänä asuvani jossain muualla, kuin Suomessa, tai Kalliossa. Moni asia on muuttunut ja täällä me nyt ollaan. Sanoisin että tilaisuus tuli täydelliseen ajankohtaan, voin viettää äitiyslomaani ja hoitovapaatani missä tahansa. Irtiotto myös kaikesta vanhasta, tutusta ja turvallisesta on myös tehnyt hyvää. Olikin jo aika tutustua itseeni uudelleen ja päivittää tiedot itsestäni. Pelkäsin, että olisin kovin yksinäinen ilman sosiaalista verkostoani, mutta huomaan yksinolemisen tuovan minulle pitkään kaipaamani rauhaa. Uskon, että tämä on se toinen ääripää ja joku päivä löydän sopivan keskitien
- Uudet kokemukset ja uudet ihmiset. Tarvitseeko edes selittää... Ihana saada lisää kokemuksia ja tutustua siinä samalla uusiin ihaniin ihmisiin.
Viime viikolla vietimme hurjan hauskan kaupunkipäivän Oskarin ja Eerikan kanssa (Oskar lentää myös Ryanairilla ja Eerika on töissä Dublinin lentokentellä). Kävelimme ympäri kaupunkia, tutustuimme ihanaan kahvilaan sekä toisiimme.
Sunnuntaina Riikka ja Edward perheineen kutsuivat meidät myöhäiselle lounaalle. Istuimme monta tuntia heillä syöden hyvää ruokaa, juoden viiniä ja jutellen. Kuinka olinkaan kaivannut tällaista! Seurustelua mahtavassa seurassa. Lapset leikkivät keskenään ja tulivat mahtavasti toimeen, kaikki tuntuivat nauttivan
Nämä nyt mieleen tulleet seikat, tämä lista varmaan saa vielä päivitystä, jahka pidemmälle päästään.
Ohessa kuvia sunnuntailta.
Tiistaita sitten vaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti