Hullut päivät!

Ja niin Ämmi lähti kotiin ja me jäätiin tyttöjen kanssa tänne. Vihlaisi taas jossain tuolla syvällä, kun iski pieni koti-ikävä. Onneksi tunne ei kestänyt kovinkaan pitkään, mutta kyllä se olon haikeaksi tekee. Ämmi tuli perjantaina ja vietti kanssamme hienon viikonlopun. Syötiin paljon ulkona ja tutustuttiin taas uusiin paikkoihin. Lapset, varsinkin Matilda, nauttivat suuresti Ämmin kyläilystä. Se kun jaksaa leikkiä loputtomasti tyttöjen kanssa, siellä se lattialla peuhaa niiden kanssa ja puistossa juoksee Matildan perässä. Vierailijoista, varsinkin näistä äiti-vieraista (Ämmi ja Oma) on aina meille suunnaton apu myös ihan taloudenhoidossa - kiitos siitä!

Nyt onkin sitten meillä erikoinen tilanne tällä viikolla, ollaan meinaan tyttöjen kanssa kolmistaan aina perjantaihin asti. Jussi on töissä ja poikkeuksellisesti lentää toisesta kaupungista käsin, saapuu sitten perjantai-iltana kotiin. On siis tulossa varsin hektinen ja rankka viikko. Onneksi viime viikko oli jo hyvää koulutusta, sillä tytöt pistivät mut kyllä todella koville, mutta nyt on uusi viikko ja uudet kujeet.
Perjantaina Jussi ei ole ainoa, joka tänne lentää. Vieraat, joita olen odottanut ja joiden saapumiseen lasken jo tunteja, ovat Piiu ja Anniina. Se meinaa sitä, että perjantaina alkaa Kauhukolmikon yhteinen viikko! Tietenkään emme kolmistaan voi olla koko viikkoa, mutta kuitenkin... ihanaa saada rakkaimmat ystävät halausetäisyydelle. Meillä on jo mahtavia suunnitelmia tulevalle viikolle ja niiden ajattelu pitää minut voimissani tällä viikolla, pimeinäkin hetkinä.

Tälle viikolle olen miettinyt meille aika paljon ohjelmaa, ettei meidän tarvitse istua kotona koko ajan. En itseasiassa selviä 4 päivää yksin tyttöjen kanssa sisätiloissa, joten nyt sitten reissataan. Mennään kaupungille hoitamaan asioita ja kiertelemään nähtävyyksiä, tehdään pitkiä kävelylenkkejä, käydään kyläilemässä, leikitään puistossa. Uskon, että kaikki menee kyllä ihan hyvin, mutta perjantaina saatan olla varsin ison viinilasin ja hyvien yöunien tarpeessa.

Nyt kun ensimmäinen päivä on takana, voin sanoa, etteivät kaikki aina mene suunnitelmien mukaan...
Tänä aamuna Lily, joka on yskinyt ja ollut varsin nuhainen jo useamman päivän, kuulosti aivan koiranlelulta, sellaista joka kivasti vinkuu sitä puristaessa. Lilyn kohdalla tuo vinkuminen ei ollut lainkaan kivaa, varasin lääkäriajan ja diagnoosi oli, kuten epäilinkin, keuhkoputkentulehdus. Saimme inhalaattorin, jonka pitäisi nyt auttaa neitiä hengittämään paremmin. Joskaan en ole huomannut onneksi mitään hengitysvaikeuksia, mutta onhan tuo vinkuminen ja rohina ikävän kuuloista. Tyttö kuitenkin muuten on oma itsensä, syö ja nukkuu hyvin. Eli toivotaan nyt, että tauti helpottaa pian, niinkuin tohtorikin arveli. Matilda yksii ja on nuhainen myös, joten oletus on, että hänellä on sama tauti. Kunpa tämän jälkeen helpottaisi.

Katsotaan mihin hommat kääntyvät tässä muutaman päivän sisällä ja raportoidaan uudet kuulumiset, kun taas jaksan kirjoittaa enemmän. Nyt on aikalailla takki tyhjä. Hyvää yötä.

Siinä ne nukkuu, niin kivasti

Tytöt piti Äidin kiireisenä...

Lounaalla Ämmin kanssa

Uudet ajojärjestelyt. Lily on isotyttö ja matkustaa nyt ylhäällä.

Matildan ja mun piknik sillä välin, kun Lily veti päikkäreitä

Lily ajaa luu ulkona, tyylillä tietenkin.

Plussat ja miinukset

Tässä kun olemme muutamat kuukaudet asuneet poissa Suomesta, alkaa pikkuhiljaa hahmottumaan täällä asumisen hyvät ja huonot puolet. Ei mitään ihmeellistä, mutta muutamia pikkuhavaintoja, joita olen tehnyt täällä ollessamme.

Aloitetaan huonoista, koska on mukavampaa päättää juttu positiiviseen vireeseen.

Miinukset
- Täällä tulee. Tuulee siis ihan pirusti, joka päivä, aina ja ikuisesti
- Täällä sataa  ja on kosteaa. En usko, että maa koskaan ehtii kuivua täällä, joten piknikit noilla ihanan vihreillä nurmikoilla voi jättää vain haaveeksi. Ellei sitten hanki muovista piknik-alustaa, mutta kun se ei ole yhtään niin tunnelmallinen...
- Vaihteleva sää; yhden hetken on hyvä  ja sitten taas tulee niskaan kissoja ja koiria. Tuuli ei kuitenkaan juuri muutu, joten se on tasaisen ärsyttävää
- Ihmisten aikaansaamattomuus: hyvänä esimerkkinä meidän internetin asennus. Tulevat hoitamaan sen, kun ehtivät. En pitänyt tuota erityisen hyvänä asiakaspalveluna, joskin samanlaista asennetta muistan kohdanneeni myös Suomessa
- Vuokranmaksu käteisellä! Siis nyt ollaan menty vuosituhansia takaisin ajassa. Miten voi olla, että tänä päivänä joudutaan maksamaan vuokra käteisellä!? Voisin ehkä ensi kuussa ehdottaa oravannahkoja 20 euron setelitukun sijasta. Menisiköhän läpi...
- Oma kielitaito. Sen siitä saa, kun ei ole käyttänyt Englantia muutamaan vuoteen. Sitä ei meinaa ymmärtää eikä osaa itse muodostaa fiksuja lauseita. Kyllä se on lähtenyt nyt ihan hyvin palautumaan, onneksi
- Lämmityskustannukset. Asunnot ovat yllätten kylmiä ja kosteita! Ja jos haluaa, että voi olla kotosalla ilman ulkovaatetusta, pitää lämmityksen olla koko ajan päällä. Täällä sähkö ja kaasu ovat pirun kalliita, mutta niistä ei juuri voi säästellä. Toki sähkönkäytössä voidaan kyllä ottaa peili kauniiseen käteen...
- Tukiverkosto. Sitä on ikävä

Plussat
- Luonto, tämä vihreä ja upea luonto. En ole koskaan eläessäni nähnyt näin vihreätä luontoa ja nyt ei ole edes kevät kunnolla lähtenyt käyntiin. Kuinka vihreäksi tämä maa voi vielä tulla?! Ei ihme, että Irlantia kutsutaan Vihreäksi Maaksi
- Howth. Tämä Howthin kylä on hienoin paikka, jossa olen koskaan asunut. Asua nyt näin lähellä merta ja näköaloja, jotka saavat elämän tuntumaan elokuvalta... Paikka asettaa riman aika korkealle tulevien asuinpaikkojen suhteen
- Ihmiset ovat ystävällisiä ja hyväntuulisia. Lapsiin täällä suhtaudutaan niin myönteisesti, että itse huomaan välillä hieman jopa ahdistuvani siitä. Junassa joku saattaa tulla vaunujen viereen ja nostaa itse kuomua ja katsoa vauvaa... siis että mitä?! Toisaalta tuo kyseinen mummo oli ihastellut jo Matildaa pitkän tovin ja samalla, kun kysyi minulta, saako katsoa, hän oli melkein kaivanut Lilyn syliinsä. Eihän tuossa voi muuta kuin hymyillen ottaa vastaan kehuja lapsista, mutta hieman vaati kyllä minulta pinnistelyjä, että pidin naamani peruslukemilla
- Vaihteleva sää. Ne ärsyttävän yllättävät sadekuurot, jotka ilmestyvät kuin tyhjästä, menevät ohi melkein yhtä nopeasti ja sitten taas paistaa aurinko
- Paikallisten tapa puhua - Irlantilaisilla on maailman hienoin aksentti!
- Talot. Täällä talot ovat usein rivissä, kiinni toisissaan ja jokainen on eri värinen. Jos talo itsessään ei ole pirteän värinen, niin ainakin ovi sitten ainakin on. Harmaa ja sumuinen sää ei vaikuta yhtään niin ankealta, kun kävelee ihanan väristen talojen ohi. Arvostan tätä tapaa, käyttää värejä näin vapaasti. Suomessa kaikki talot on ankean väriä ja tylsän näköisiä. Kerrostalot täällä toki ovat pitkälti yhtä ankeita, kuin Suomessakin, mutta onneksi suurin osa taloista on noita pieniä, söpöjä ja värikkäitä pikkukoteja
- Viiniä saa ostaa ruokakaupasta! Tässä tapa, jonka toivoisin olevan Suomessakin mahdollista vielä jonain päivänä
- Mahdollisuus asua ulkomailla. Kaikki eivät saa koskaan kokea tätä, enkä olisi vuosia sitten uskonut kuuna päivänä asuvani jossain muualla, kuin Suomessa, tai Kalliossa. Moni asia on muuttunut ja täällä me nyt ollaan. Sanoisin että tilaisuus tuli täydelliseen ajankohtaan, voin viettää äitiyslomaani ja hoitovapaatani missä tahansa. Irtiotto myös kaikesta vanhasta, tutusta ja turvallisesta on myös tehnyt hyvää. Olikin jo aika tutustua itseeni uudelleen ja päivittää tiedot itsestäni. Pelkäsin, että olisin kovin yksinäinen ilman sosiaalista verkostoani, mutta huomaan yksinolemisen tuovan minulle pitkään kaipaamani rauhaa. Uskon, että tämä on se toinen ääripää ja joku päivä löydän sopivan keskitien
- Uudet kokemukset ja uudet ihmiset. Tarvitseeko edes selittää... Ihana saada lisää kokemuksia ja tutustua siinä samalla uusiin ihaniin ihmisiin.
Viime viikolla vietimme hurjan hauskan kaupunkipäivän Oskarin ja Eerikan kanssa (Oskar lentää myös Ryanairilla ja Eerika on töissä Dublinin lentokentellä). Kävelimme ympäri kaupunkia, tutustuimme ihanaan kahvilaan sekä toisiimme.
Sunnuntaina Riikka ja Edward perheineen kutsuivat meidät myöhäiselle lounaalle. Istuimme monta tuntia heillä syöden hyvää ruokaa, juoden viiniä ja jutellen. Kuinka olinkaan kaivannut tällaista! Seurustelua mahtavassa seurassa. Lapset leikkivät keskenään ja tulivat mahtavasti toimeen, kaikki tuntuivat nauttivan

Nämä nyt mieleen tulleet seikat, tämä lista varmaan saa vielä päivitystä, jahka pidemmälle päästään.
Ohessa kuvia sunnuntailta.

Tiistaita sitten vaan!

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa

Loman jälkeen koitti sitten arki ja Jussi palasi töihin. Aika pian paluumme jälkeen, Pirjo tuli kylään. Se oli mukavaa, sillä se oli meille pehmeä lasku arkeen. Puuhastelimme paljon ihan tässä lähiympäristössä, Pirjo sai tutustua uuteen kotikyläämme, kävimme kaupungin eteläpuolella Dalkeyssa ja Jussin vapaapäivänä kävimme Dublinin eläintarhassa. Oli muuten tosi kiva eläintarha, siellä oli mm. leijonia, erilaisia tiikereitä, elefantteja ja sarvikuonoja. Alue oli valtava, joten mahduimme hyvin liikkumaan vaunujen kanssa, vaikka puisto olikin täynnä ihmisiä. Oli toinen pääsiäislomaviikko, joten muutkin lapsiperheet olivat keksineet käydä eläintarhassa. Emme tosin muistaneet tätä lomaviikkoa ennen, kuin tulimme parkkipaikalle, joka oli aivan ammuttu täyteen.
Pirjo vietti jokaisen hetken tyttöjen kanssa ja varsinkin Matilda nautti. Huomaa kyllä, että heti kun kotona on vieraita, Matilda oikein loistaa tyytyväisyyttä. Olemme tulleet siihen pisteeseen, että me vanhemmat olemme jo niin tylsiä, emmekä keksi mitään uutta kivaa. No jaa... ehkei nyt ihan, mutta kummasti uusi seura aina piristää.

Pirjon lähdön jälkeen itse taisin hieman sairastua  koti-ikävään, enkä itseasiassa  niin vähääkään. En potenut ikävää, enkä surua, kun lähdimme Suomesta. Nyt ne tunteet nousivat pintaan, kun hyvästelimme vieraan, joka palasi kotiin, meidän kotiin. Tunnen, että jokainen vieras Suomesta on pala kotia, pala Suomea. He käyvät täällä ja palaavat sitten takaisin kotiin, mutta me jäämme tänne. Ja nyt ei saa ymmärtää väärin, me kyllä viihdymme täällä oikein hyvin, mutta nyt on se alkuhuuma koettu ja totuttelu todelliseen arkeen on alkanut. Koti-ikävän lisäksi kävin muitakin tuntemuksia läpi ja muutaman päivän tunsin oloni todella ahdistuneeksi ja väsyneeksi. Nyt kun jonkin aikaa on jo vierähtänyt ja elämä kulkee taas, niin olo on hyvä. Tuo oli ensimmäinen kerta koko elämäni aikana, kun todella hetken tunsin olevani hukassa. Olihan tämä kaikki odotettavissa, joten en säikähtänyt hetkellistä romahdusta, vaikkakaan koskaan ei ole kiva velloa tällaisissa tunteissa.

Sitten hauskempiin ja paljon tärkeämpiin asioihin, eli lasten kuulumisiin. Tällä saralla onkin sitten tapahtunut isoja asioita, kuten se, että Lilyn kanssa olemme siirtyneet kiinteisiin ruokiin. Huomasimme Suomessa viimeisinä päivinä, että neiti ei tunnu saavan tarpeeksi ruokaa (Lily ollut täysimetyksessä siihen asti). Nyt olen antanut hänelle aamuisin ja iltaisin riisivelliä/puuroa ja päivällä hieman porkkanasosetta riisivelliin sekoitettuna.
Olemme siirtynyt hiljalleen korvikkeeseen ja imetän enää vain öisin ja satunnaisesti päivisin. Järjestely tuntuu toimivan oikein hyvin, neiti on tyytyväinen ja tykkää syödä. Kovasti Lily koittaa lähteä jo liikkeelle ja varsinkin nyt, kun kääntyminen vatsalleen tapahtuu jo melkein vahingossa, tulee välillä hieman mentyä eteenpäinkin. Jalat Lily löysi lähes heti palattuamme takaisin kotiin. Seuraava päivänä hän sitten jo imeskeli onnellisena varpaitaan ja näin olikin sitten paljon esiteltävää Pirjolle, kun hän tuli vierailemaan. Tässä vaiheessa Lilyn kehitys on niin hurjaa, että ihan heikottaa. Joka päivä tytössä tuntuu tapahtuvan kehitystä, hän istuu paremmin tuettuna, seisoo tuettuna ja seuraa katsellaan välillä niin tarkasti, että uskon hänellä olevan rötngenkatse. Lily on kova tyttö puhumaan ja nauramaan, mutta on myös äärimmäisen kärsimätön. Jos ruoka ei tule juuri silloin kun hän sen haluaisi, tulee huutoa. Hän ei myöskään viihdy yksikseen kovin pitkään, joten jos seuraa ei saa nopeasti, tulee huutoa. Kun oppii tytön tavat, hänen kanssaan on ihana olla. Lily on aurinkoinen ja suloinen vauva ja tämä aika parasta vauva-aikaa. Vauva ottaa kontaktia ja osoittaa kiintymystään, viihtyy sylissä ja mikä parasta, mahtuu vielä hyvin syliin. Vauva tuoksuu nyt ihanasti vielä maidolta ja tässä vaiheessa, kun siirrytään pikkuhiljaa enemmän kiinteisiin ruokiin, täytyy nauttia tuosta maidontuoksusta. Tyttö tuoksuu ihanasti makealle maidolle ja se on minulle ainakin aivan huumaava tuoksu ja sitä tuoksua tulen jo varmasti pian kaipaamaan.

Matildan menemisiä ja tekemisiä Lily seuraa silmä tarkkana ja heillä on jo nyt suhde, jota ei muut ymmärrä. Välillä Matilda käy kuiskimassa jotain Lilyn korvaan ja sitten molemmat nauravat. Matilda käy monta kertaa päivässä hellimässä pikkusiskoa, hän silittää päätä, antaa pusun ja jos Lily itkee, Matilda hokee "ei mitään hätää". Liikuttavaa on seurata näiden kahden suhteen kehitystä ja toivonkin, että suhde on läheinen ja lämmin ikuisesti. En osannut odottaa heidän suhteensa alkavan jo näin varhaisessa iässä, mutta sellainen kuitenkin on syntynyt.

Matilda puolestaan puhuu koko ajan paremmin ja paremmin. Hän osaa jo muodostaa lauseita, yksinkertaisia sellaisia, mutta kuitenkin. Hän ymmärtää kysymykset ja osaa vastata niihin. Edelleen hän innostuu vielä puhumaan omaa kieltään, mutta uskon oikean puheen tulevan pian tilalle. Tämä on kyllä jännä vaihea - näinkö me olemme kaikki oppineet kaikki nuo perustaidot; ymmärtäminen, puhuminen, syöminen, liikkuminen... mitään ei voi pitää itsestäänselvänä, kun seuraa pienen ihmisen kehitystä. Kaikki nuo taidot on opittu.
Matildan lempipuuhaa on tasajalkahyppely, sitä taitoa hän kehittää jatkuvasti. Nyt hän rakentelee itselleen esterataa ja hyppii tasajalkaa esteiden yli. Luulen, että tässä voi kasvaa Suomen tuleva mitallitoivo korkeus - tai pituushypyn saralle.
Myös portaissa kulkeminen menee Matildalta leikiten. Yksikseen hän kiipeä ne varovasti askel kerrallaan, mutta jos pidetään kädestä kiinni, hän askeltaa samaa vauhtia ja vuorojaloin.

Tässä nyt lyhyesti kuulumisia pitkästä aikaa, toivottavasti kaikki voitte hyvin! Jatkossa koitan taas terästyä tässä kirjoittelussa, sillä muistini on niin huono, etten muista asioita monien päivien päähän. Ja tällainen kooste on aina niin ärsyttävää kirjoittaa ja varmasti myös lukea. Lohdutukseksi kuitenkin paljon kuvia!

Hyvää sunnuntaita!

Lilyn ensimmäinen puurokokemus

Killneypark

Kotiranta, taustalla Irland's Eye