Uusi tuttavuus.

Ehti olla jo muutaman viikon verran aurinkoa ja mukavaa säätä, nyt sitten vihdoin tuli sateinen ja sumuinen sää. Ei haittaa yhtään, ollaan täällä vielä muutama päivä ja maanantaina lennetään Helsinkiin. Edessä on kahden viikon pituinen loma Helsingissä. Mitäköhän muuta ehtii tekemään, kuin hoitaa asioita, käydä tapaamassa Mummia, Ukkia, vanhempia, ystäviä... Haluaisin kovasti päästä hiihtämään, sillä juokseminen liukkailla kaduilla ei juuri houkuttele, eikä ole enää mitään kuntosalikorttejakaan. Talvella en jaksa vaunuilla sompailla pitkin maita ja mantuja, joten perusturisti-hommat saavat jäädä kesälle. Varattiin jo seuraavakin loma Helsinkiin, 24.5.-13.6. ja silloin voidaan tehdä muksujen kanssa jo kaikenlaista ulkonakin. Mehän ravataan siellä kotona ahkerasti, näin ei ehdi edes kova ikäväkään iskemään.

Viimeisten päivien aikana ollaan oltu sitten ihan turisteina puolestaan täällä, uudessa kotikaupungissamme. Ollaan käyty katsomassa paikallisia nähtävyyksiä ja tutustuttu kaupunkiin, jotta sitten osataan esitellä sitä vieraillemme. Ja kuulkaa, tämä kaupunki on kerrassaan valloittava!

Dublinin keskusta on täynnä kahviloita, ravintoloita, pubeja ja kauppoja, joka lähtöön. Puistoja ja viheriöitä on, varsinkin kaupungin eteläisellä puolella, tuomassa tunnelmaa. Puistot on hyvin hoidettuja ja ovat todella viihtyisiä. Ne suljetaan iltaisin, jottei sinne eksy vääränlaista porukkaa. Olemme useampana päivänä kävelleet useita kilometrejä tutustuessamme paikkoihin ja tuntuu, että olemme nähneet vasta vain pienen osan tästä herttaisesta kaupungista.

Lauantaina kävimme yhdessä suosituimmista turistikohteissa, Newgrangen hautakammiossa. Se sijaitsee noin 40 kilometriä pohjoiseen Dublinista ja on peräisin neoliittiselta kivikaudelta, eli on 5000 vuotta vanha. Vanhempi kuin Gizan pyramiidit ja Stonehenge. Tällä samaisella alueella on useita kammoita, mutta vain muutamat ovat yhtä hyvässä kunnossa. Kyse ei ole siis pelkistä hautakammiosta,vaan rakennelmat ovat myös monumentteja ja varmaan myös tarkoitettu osittain maamerkeiksi. Jos joku on tulossa Dubliniin käymään, suosittelen hyvin lämpimästi tuolla käyntiä. Sanat eivät riitä kuvailemaan sitä tunnetta, kun seisot kammiossa sisällä ja katsot rakennelmaa, joka on käsin rakennettu tuhansia vuosia sitten. Se sai minut miettimään, mitä me jätämme jälkeemme tuleville sukupolville... Mitä tuhansien vuosien päästä ihmiset meistä miettivät, ovatko he yhtä vaikutteneita meidän aikaansaannoksistamme, kuin me olemme näistä kammiosta ja muista vanhoista monumenteista. Tosin tätä mukaan, kun tuhlaamme luonnonvaroja, ei varmaan ole enää mitään jäljellä tuhansien vuosien päästä. Kuka tietää.

Kävimme nuuskimassa myös Dublinin yliopiston, Trinity Collegen, ilmapiiriä. Yliopisto on perustettu 1592 ja tänä päivänä kampusalue koostuu eri aikojen arkkitehtuureista. Kampus oli aika tiivis ja yhtenäinen, ja rakennukset olivat upeaita. Ilmapiiri oli miellyttävä ja heti teki mieli hakea kuppi kahvia, istua alas muiden kanssa ja keskustella tunti tolkulla. Tosin me poikettiin aikalailla opiskelijoista lastenvaunujemme kanssa ja Jussia hieman jopa masensi, kun tajusi kuinka kaukana alamme olla näistä nuorista opiskelijoista.

Paljon paljon paljon on vielä nähtävää, ennen kuin voi sanoa tuntevansa Dublinin. Ja sittenhän on tuo Dublinin yöelämä, joka tulee olemaan vielä vuosia meille täysi mysteeri... Sinne kun ei noita lapsia kannata mukaan ottaa, eikä sinne pahemmin yksinkään halua mennä. Toisaalta, kyllä mä ainakin olen oman osani baarijuoksuista tehnyt. Nyt voin antaa muiden jatkaa siitä, mihin itse jäin pari vuotta sitten. Jatkan niitä hommia, sitten kun siihen taas joskus tulee hetkittäin mahdollisuuksia.

Eilen Jussi oli Englannissa ja me oltiin tyttöjen kanssa kolmisteen. Matilda on saanut taas jonkun viruksen, yskii ikävästi ja lämpöäkin on. Yöllä hän yskii ja itkee, mutta päivisin hän on kyllä pääosin oma ihana itsensä. Mitä nyt välillä saa kamalia raivareita, mutta sehän jo ihan tuttua.
Otettiin tyttöjen kanssa superiisisti, löhöiltiin aamulla pitkään sängyssä, syötiin aamiaista Muumien pitäessä meille seuraa, luettiin kirjoja ja leikittiin.

Sitten koittikin päivän kohokohta, päiväunet. Matilda, joka nykyään aina haluaa nukkua omassa sängyssään, halusi ehdottomasti nukkua mun vieressä ja nukahtikin siihen melkein heti. Ehkä toi pikkuvirus sillä tavoin vaikuttaa, että haluaa lähellä. Minä taas nautin näistä hetkistä täysillä. Ihanaa, kun molemmat tyttäret tuhisevat molemmin puolin. Se on ehdottomasti paras tapa nukkua päikkäreitä! Siinä me sitten nukuttiin tyytyväisenä 2,5 tuntia. Ja kun herättiin, köllöteltiin taas vähän.
Sitten syötiin Matildan kanssa lounasta, taas Muumit pitivät seuraa.
Ollaan alettu vieroittamaan Matildaa Pingusta, siis Pii piistä, niin kuin Matilda sen ilmaisee. Kun Matilda katsoo Pingua, hän unohtaa kaiken muun ja on aivan transsissa. Päätimme, että pidetään siitä nyt hieman taukoa ja katsotaan Muumeja mieluummin, sitä katsoessa Matilda oppii myös puhetta. Matilda laulaa Muumilauluja ja osaa nimetä hahmoja, kuten Myy, mörkö, muumi, pappa ja mamma. Mörön tullessa Matilda murisee ja haluaa pitää kädestä kiinni. Suloista.

Käyntiin iltapäivällä puistossa, vaikka sää olikin varsin märkä ja kylmä. Puisto, joka yleensä tuohon aikaan on aivan täynnä lapsia, oli varsin tyhjä. Meidän lisäksi siellä oli vain yksi äiti kolmen lapsen kanssa. Ja mikä yllätys, nainen oli Suomalainen! Hän sanoi huomanneensa jo kaukaa, ettei ollut paikallisia, koska Matilda oli puettu lämpimään haalariin. Hahah!!! Täällä ei tosiaankaan lapset käytä haalareita, eli erotutaan hyvin joukosta.
Hänen nimensä on Riikka ja on kotoisin Turusta alunperin. Hän on asunut Dublinissa jo 11 vuotta, joista 8 täällä Howthissa. Asumme varsin lähellä heitä, jos nyt ymmärsin oikein, missä asuvat. Hän on naimisissa paikallisen miehen kanssa, niinkuin monet muutkin Suomalaiset naiset täällä. Heillä on kolme suloista tyttöä, joista vanhin on 8 vuotta vanha ja hänen nimensä on Matilda! Mikä sattuma! Keskimmäinen tyttö on 5 vuotias Emilia ja kuopus, Laura täyttää nyt keväällä 2 vuotta. Eli on meidän Matildan kanssa samoissa, kuinka hauskaa!
Matilda oli alkuun hieman ujona, mutta se kesti vain hetken. Kun sitten rentoutui, Matilda ja Matilda kulkivat käsi kädessä ja leikkivät yhdessä. Oli ihana huomata, kuinka Matilda innostui seurasta, hän juoksi ympäriinsä, hyppi ja hihkui.

Tänään olisi Suomikerhon tapaaminen ja siellä taas paljon lapsia, mutta koska Matilda on vähän flunssainen, jätetään se nyt väliin. Harmi! Tänään siellä askarrellaan Äitienpäiväksi kortteja (täällä vietetään Äitienpäivää huomenna, 10.3.). No, ensi kerralla sitten...
Mennään iltapäivällä Riikan ja perheiden kanssa käymään Dog Housessa (he eivät ole siellä vielä käyneet), juodaan vähän kahvia ja tutustutaan paremmin.

Seuraavan kerran kirjoitankin ehkä Suomesta käsin! Ihanaa, kohta nähdään!
Nyt lenkille, niin voin syödä kaffen kanssa muffinssin :)

P.S. Laitan kuvia lisää lenkin joku toinen kerta. Jussi jumittaa nyt koneella...

meidän nuppusuu.

lahjapaperirulla, loputon ilo!

uusi tukka, Äiti leikkasi.