Kreikka; täällä sitä nyt ollaan ja ihmetellään.

Yas sas! Terkut Kreikasta.
Ruoka on hyvää, on syöty hyvin joka päivä. Lämmintä on ja rusketustakin jo saatu. Ihmiset on kivoja ja paikat jänniä. Kohta kotiin.

..eiku.. täähän on koti.

Reilu kuukausi sitten saavuttiin Thessalonikiin, tai tarkemmin sanottuna, Pereaan. Kylä, reilu 10km Thessalonikin kaupungista. Nyt on kuukausi asuttu omassa kodissa. Eli ihan vielä hetki sitten kasteltiin merta Howthin kylässä ja nyt haistellaan kesätuulia Pereassa, niin se elämä kuljettaa. Vaikka ollaan oltu täällä vasta kuukausi, tuntuu siltä, kuin olisimme olleet täällä jo ikuisuuden. Ollaan itseasiassa nyt siinä tilanteessa, missä toivoin meidän olevan ennen muuttohässäkän alkua - olemme asettautuneet ja kotiutuneet, pahimmat kriisit ovat takana päin.

Alku meni taas kerran oikein rysäyksellä, mutta niin se kai on paras mennäkin. Ei ole liikaa aikaa jäädä miettimään ja vatvomaan asioita, fiilispohjalta tehty monet päätökset ja nyt on hyvä olla. Sopeutuminen kaikkien osalta on mennyt mielestäni yllättävän hyvin, vaikka ollaankin täysin vieraassa paikassa (taas), jonka kieli on aivan vieras. Dubliniin muutto tuntuu nyt jälkikäteen aivan lastenleikiltä verrattuna tähän. Ei tarvinnut opetella, kuin ymmärtämään hieman erilaista aksenttia mutta täällä pitää opetella, ei pelkästään puhumaan vierasta kieltä, mutta ymmärtää heidän erikoiset aakkosetkin.

Muutamassa viikossa sitä oppi tuntemaan uuden kotikylän kujat ja tiet. Helpotti paljon, kun tyttöjen kanssa jalkauduttiin joka päivä ja kierreltiin, tutustuimme. Nyt täällä kulkee, kuin olisi aina ollut. Meillä on omat paikat, joissa käydään lähes päivittäin; 2 leipomoa (vuorottelen), lihakauppa, hedelmä- ja vihannesdeli, muutama kantakahvila, apteekki, kuntosali, lasten leikkipuisto.. Näin sitä oppii tuntemaan nopeasti tuntemaan paikallisia ja luo itselleen jonkin asteisen sosiaalisen verkoston.

Toki naapureihin ollaan ehditty jo hieman paremmin tutustua. Naapurin rouva on kantanut meille erilaisia itsetehtyjä herkkuja ja auttanut tulkkaamaan postissa tulleita kirjeitä. Alakerran nainen on niin kohtelias ja kiltti, vaikka joutuu varmaan kulkemaan kotonaan korvatulpat korvilla, kun tytöt meuhkaavat täysillä täällä kotona.
Meidän asuntovälittäjän kautta löydettiin huippuihana siivojaa meille, Anilla. Anilla on kotoisin Albaaniasta, mutta osaa Kreikkaa täydellisesti. Hän käy meillä toistaiseksi joka toinen viikko. Anilla ei juuri puhu Englantia ja minä vielä vähemmän Kreikkaa, mutta hyvin ollaan ymmärretty toisiamme. Kolmessa tunnissa tämä tehopakkaus on siivonnut koko asunnon, pessyt parvekkeet, putsannut uunin, jääkaapin ja ikkunat. Hän pesee myös pyykit, laittaa kuivumaan ja vie kaikki roskat. Hän pyytää työstään 6 euroa/tunti, annan joka kerta 20 euroa ja tuntuu, ettei sekään korvaa tuota kaikkea - lähellekään. Meillä ei ole koskaan aikaisemmin ollut siivoojaa, joten en osaa vertailla, mutta Anilla on kyllä mahtava. Hinta tuntuu minusta liian vähältä, mutta kun sen suhteuttaa Kreikan hintatasoon ja tähän tätä maata jäytävään talouskriisiin, kaipa se on ihan ok.

Hintataso täällä on aivan toista maata, kuin Suomessa ja Irlannissa. Asunto, jossa nyt asumme on noin 120neliötä, 3 makuuhuonetta, olohuone, keittiö, kylpyhuone, vessa ja 3 parveketta. Maksamme vuokraa tästä 350 euroa/kk. Päälle tulee toki sähkö ja vesi, mutta halpaahan tuo on. Asunto on hyvässä kunnossa ja hyvällä paikalla, ylin kerros.
Asunto oli osittain kalustettu, joten olemme joutuneet hankkimaan itse aika ison osan tavaroista, esim. astiat, lastensängyt, parvekekalusteet yms.. Rahaa on siis uponnut kammottava määrä tässä alussa, mutta toisaalta kiva, kun voi tehdä asunnosta oman näköisensä. Eipä me kyllä tätä juuri olla laitettu, hankittu vain pakolliset hankinnat ja tietty lapsille leluja - ainiin ja parvekkeelle ihan tuhottomasti ruukkuja ja kasveja!

Liityin täällä kuntosalille ja hankin itselleni personal trainerin. 30 tuntia trainerin kanssa maksaa täällä 250 euroa ja voin sanoa, että palvelu on erinomaista. Salilla käynti on ollut ehdottomasti todella tärkeä henkireikä mulle koko tämän ajan. Siellä kun voi olla tunnin miettimättä mitään, pitää vain yrittää selviytyä hengissä kotiin. Ihmiset salilla on todella mukavia ja tunnenkin jo kuuluvani osaksi heidän porukkaa - se on hyvä tunne!

Tytöt tuntuvat viihtyvän täällä hyvin. On tietty heillekin kivempi, kun ulos mentäessä ei tarvitse pukea toppavaatteita päälle ja ilma on ihan lämmin. Matildalle hankimme potkulaudan, josta on ollut valtavasti iloa. Neiti on muuten todella taitava, tuolla se viilettää kypärä päässä ja keräilee ihastuneita houkauksia ohikulkijoilta.
Ensimmäiset pari viikkoa olivat kyllä tytöillekin aika rankat ja sen kyllä huomasi kiukuttelun määrässä, sekä öisinä huutoina. Nyt kun ollaan kunnolla asettauduttu ja tytöillä oma huone, tuntuu siltä, että hekin ovat jo aivan kotona. Lily ehti täällä jo sairastaa ripulin, joka ei onneksi ollut pahimmasta päästä. Lily on oppinut paljon sanoja ja kovasti koittaa tavailla aina vaan uusia, aikoinen papukaija se on. Tytöillä on mahtavia yhteisiä leikkejä mutta myös uskomattoman kiivaita tappeluita, molemmat aika lyhyt pinnaisia yksilöitä, joten tulistumisia ja kiukuttelua on tiedossa jatkossakin.
Tytöt nauttivat valtavasti, kun meillä on käynyt vieraita. Ensin tuli Omi ja nyt viime viikolla tulivat Hude ja Martina. Matilda etenkin on aivan tohkeissaan, kun saa jotain muutakin seuraa. Kerroimme hänelle viikkoja sitten, että Heidi, Paavo ja Emma tulevat kesäkuussa, siitä lähtien M on kysellyt, että milloin se Emma oikein tulee? Öisinkin hän saattaa kysellä, missä Heidi ja Emma on, onko ne jo täällä? Samoin Ämmin perään on nyt kyselty, kun tiedetään, että kohta Ämmin tulee Kreikkaan lentokoneella.
Tänään saastiin vihdoin nettiyhteys ja soitettiin Opalle, Matilda ennen puhelun loppua tivasi; Opa, milloin tulet Kreikkaan? Hassu tyttö.

Jussin töiden osalta tämä siirto on ollut nappivalinta. Hän lentää melkein joka kerta täydet tunnit ja töitä näyttäisi riittävän vallan mainioisti jatkossakin. Työkaverit ovat ilmeisesti mukavia ja aika tyytyväisen oloinen, väsynyt mies tulee kotiin joka päivä/yö. Dubliniin verrattuna moni asia on täällä paljon paremmin.

Ollaan tehty täällä päiväretkiä läheisiin kyliin ja ensi maanantaina lähdetään kaikki yhdessä minilomalle, johonkin kivaan rantakohteeseen. Täällä on sen verran kaunista ja edullista, että on ihan pakko käyttää hyödyksi tämä meille annettu aika täällä. Meillä on tietty oma ranta täälläkin, mutta se ei varsinaisesti, tässä meidän kohdalla, ole uimaranta. Siinä on paljon ravintoloita, kahviloita ja baareja, mukava paikka kyllä. On toki uimarantakin, mutta se ei ole ihan suoraan tässä meidän edessä, lähin uimaranta on reilun 1 km päässä, eli eipä ole sekään kaukana.

Aina välillä pitää itseään nipistää, kun ei mainaa uskoa, että täällä sitä nyt oikeasti ollaan - eikä vaan lomailla! Ja vain yhden kerran olen romahtanut tässä kaikessa hässäkässä, eli aikas hyvin. On miljoona asiaa, jotka olen unohtanut tässä kertoa mutta tässä nyt jotain, jotta tiedätte, missä mennään.

Täällä kaikki hyvin. Voikaa tekin hyvin!

Matkatavarat..

Lähiranta

Pieni ripulipotilas & hiilitabletit