Kotisatama.: Vahvasti voiton puolella

Aika se on taas juossut luvattoman nopeasti! Ja paljon on taas mahtunut tähänkin väliin. Viimeisen matala-vireisen kirjoituksen jälkeen on tapahtunut paljon asioita, jotka ovat nostaneet mieltä. Olemme tutustuneet kuin tilauksesta ihaniin ihmisiin; meitä on kutsuttu mukaan juhliin, lomille ja ollut ajan viettoa ystävien kera. Kaikki tuo tapahtui loppujen lopuksi uskomattoman lyhyessä ajassa, hurjalla vauhdilla. Tuntuu, kuin kaikesta; vaikeista, yksinäisistä hetkistä olisi jo pieni ikuisuus. Ja hyvä niin, sillä en kaipaa mitään noita olotiloja takaisin.

Pitkästä alkaa tuntua samalta, kuin Dublinissa, palat alkavat loksahdella paikoilleen ja olemme kovaa vauhtia juurtumassa. Matilda aloitti tänään Suomi-koulun, joka on Suomi-seuran järjestämä. Joka lauantai hän viettää kahden muun ikäisensä, sekä mukavan opettajan kanssa 2 tuntia laulaen, tanssien, piirtäen, lukien ja leikkien. Tänään ja vielä varmasti muutaman kerran olen mukana hänen tukenaan, mutta uskon, että mua ei siellä kyllä pitkään enää tarvita. Jahka kaikki ovat tulleet tutuiksi, en usko mitään ongelmia tulevan. Tänään jo Matilda meni reippaasti mukaan yhteisiin piirileikkeihin ja lauloi hämähäkkiä ja muita tuttuja lauluja mukana. Matildan lisäksi ryhmässä on 2 saman ikäistä lasta, Maximus ja Sera. Ryhmä on pieni, mutta veikkaan että ihan sopiva, kun ottaa huomioon lasten iät. Ja ymmärtääkseni näistä kaikista vain Sera on päiväkodissa, ja hänkin vasta sen aloittanut. Maximus ja Matilda tällä tavoin vasta totuttelevat tällaiseen kanssakäymiseen.

Tosin ensi kuussa Matildan on tarkoitus aloittaa puolipäiväinen päivähoito. Pari viikkoa sitten, juuri ennen Ranskaan lähtöä, kävimme tutustumassa paikalliseen päiväkoti-tarjontaan. Muutama todella hyvä ehdokas löytyi, joista nyt sitten pitäisi päättää. Ajattelimme aloittaa puolikkaalla päivällä ja katsoa, kuinka M viihtyy. Tutustuessamme päiväkoteihin, M oli niin innoissaan, ettei pois meinattu päästä. Vaati todellista taitoa ja rautaisia hermoja neuvotella tyttö ulos kustakin paikasta. Ensimmäisestä paikasta lähteminen aiheutti sellaisen raivarin, etten ollut koskaan aikaisemmin nähnyt Matildaa niin vihaisena. Näytti välillä siltä, että hän halkeaa raivosta tai saattaa singota avaruuteen. Nyt hän koko ajan kyselee, milloin pääsee tarhaan. Eli ihan hyvillä mielin voimme odotella sen alkua.

Tosin ihan erilainenhan se tilanne tulee olemaan, kun homma tosissaan käynnistyy. Kyseessä on kuitenkin ryhmä, jossa kukaan ei puhu samaan kieltä, joten varmasti onglmia on tiedossa. Mutta jokaisessa päiväkodissa vakuuteltiin, että noin nuori lapsi oppii uuden kielen muutamassa kuukaudessa, mutta helppoa se ei välttämättä tule olemaan. Mutta lapsilla keskenään onneksi on aina universaali leikkikieli, joten leikkimisen pitäisi luonnistua ihan hyvin. Ja mähän olen kotona kuitenkin Lilyn kanssa, joten jos näyttää joskus siltä, että M menee liikaa kuoreensa, voin pitää häntä kotona. Kyseessä on kokeilu nyt täysin Matildan ehdoilla. M on kuitenkin kovin sosiaalinen, vaikka onkin aika varovainen. Hän kovasti kaipaa ikäisiään leikkikavereita vaikka Lilyn kanssa voikin jo paljon tehdä.

Nyt jo hieman kurkkua puristaa, kun ajattelen Matildan tarhassa.. Alkukankeuden jälkeen, olen varma, että hän tulee viihtymään hyvin. Mikäli paikka on sellainen, että se hänelle sopii. Iso tyttö menee tarhaan..

Toisaalta kiva saada mahdollisuus tehdä Lilyn kanssa kahden kesken asioita. Lily kun ei ole koskaan saanut olla ainoa lapsi, toisaalta tuskinpa Matildakaan noista ajoista mitään muistaa. Mutta nyt Lilylla on mahdollisuus edes hetken saada minun ja Jussin jakamaton huomio. On ihana ajatus saada oikeasti leikkiä yhdessä Lilyn kanssa. Kun heitä on kaksi, aikani yleensä menee toisen vahtimiseen ja toisen torumiseen. Sillä, vaikka he paljon leikkivätkin nätisti, melkein aina leikki päättyy kinasteluun. Lilyn kanssa voimme kahdestaan piirtää, maalata, lukea, tehdä mitä tahansa, täysin hänen ehdoillaan. Matildan ollessa kotona, kaikki menee pitkälti hänen tahtonsa mukaan - leikit siis.

Tytöillä varmasti tulee olemaan totuttelua olla erikseen, vaikka aluksi oliskin vain kyseessä puolikas päivä. Varsinkin L kyselee aina kovasti M:n perään, jos M ei ole paikalla. Hän kiertää asuntoa ja kyselee "missä Matilda on?" Veikkaan, että tätä mantraa tullaan toistamaan aika usein. Sitten kun M on hyvin ajettu sisään päiväkotiin, voidaan miettiä rauhassa, milloin olisi aika laittaa L sinne. Uskon, että se tapahtuu aikaisintaan loppukeväästä, mutta saattaa hyvinkin mennä ensi syksyyn. L on vielä niin pieni, Äidin sydänkäpy ja Isin silmäterä. Hän, vaikka osaakin olla kovin itsenäinen hetkittäin, vaatii vielä niin paljon läheisyyttä, että en usko hänen olevan valmis vielä muiden hoiviin niin pitkäksi aikaa. Sitä voi sitten katsoa myöhemmin, ei ole kiirettä.

Tytöt ovat keskenään niin ihanan läheisiä, halailevat, suukottelevat, silittevät ja hellittelevät toisiaan pitkin päivää - useita kertoja. Tosin vastapainoksi on myös huutoa, lyömistä, hiuksista repimistä ja puremista.. Kaikkea rakkauden ja vihan väliltä koetaan useita kertoja päivässä, se on rasittavaa mutta myös äärimmäisen hellyyttävää. Tuolla tavoinhan he oppivat itsestään ja muista. Vielä kun oma järki pysyisi kasassa pahimpien riitojen aikana..

Minua helpottaa jo ajatus siitä, että M viihtyy päiväkodissa ja sitä kautta mun päivä saattaa hieman keventyä. En maalaile mitään toiveita turhan rennnosta elämästä, mutta uskon näin saavani itselleni hieman lisää aikaa. Kun sitten vihdoin molemmat tytöt saadaan joku päivä päivähoitoon, on mun aika tosiassaan alkaa miettimään, mihin suuntaan minun itseni pitäisi lähteä. Paljon on ajatuksia, mutta kapasiteettia ei ole, jotta niitä voisi yhtään syvemmin miettiä. Kyllä sen kaiken aika tulee vielä.

Pitkästä aikaa nautin taas tästä "epämääräisestä" olemisesta, kun ei tiedä, missä ja miten ollaan vaikkapa vuoden päästä. Juuri nyt on hyvä, osaan taas nauttia jokaisesta hyvästä hetkestä ja osaan päästää irti ikävistä oloista. Vuoristorataahan tämä on, kunnes jonain päivänä voidaan tietoisesti asettua jonnekin.. mutta just nyt, tällä kysyisellä hetkellä on oikein hyvä. Ystävät ja perhe siellä kotona, Suomessa voivat hyvin, täällä kaikki voi hyvin. Mitä sitä paljon muuta voi pyytää.