Olihan tämä tietyllä tapaa odotettavissa, siirto johonkin, jossain vaiheessa, mutta nyt kun tosiaan tapahtuu on olo vähintäänkin skitsofreeninen. Osa minusta hyppii onnesta, sillä jo ajatus Kreikan lämmöstä saa sydämmen hymyilemään. Osa minusta ahdistuu stressistä, jonka edessä oleva muutto, uuden asunnon etsiminen, uuden alun aloittaminen saavat minussa aikaan. Sitten se osa minusta, joka on kasvattanut juuret tänne, Howthiin. Paikkaan, josta on vuodessa tullut meille koti. Täällä on ystäviä, täällä on ympyrät joissa on pyöritty vuoden verran. Vuosi sitten en uskonut, että näin lyhyessä ajassa voisi juurtua näin hyvin, mutta niin on käynyt. Ihminen se sitten sopeutuu niin nopeasti. Ja mikäs tänne on ollut sopeutuessa, kun asunto on ollut kiva, maisemat upeat ja ihmiset ihania! Dublin ja Howth tulevat jäämään ikuisesti sydämmeeni ja toivon, että täällä pääsee kyleilemään jatkossa.
Eli onnen, surun, ilon ja ahdistuksen värittämin tuntein tässä suunnataan huomenna kohti kotia, Suomea. Ollaan Suomessa koko helmikuu, ihanaa! Edessä on kuukausi täynnä rakkaimpia ihmisiä ja ihania hetkiä, voi tätä onnen määrää. Ja kun sieltä palaamme tänne, alkaa valmistautuminen uuteen alkuun ja hyvästelyt täällä päässä.
Uusi alku taas edessä ja seikkailu jatkuu. Mahtavaa!
Nähdään kohta!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti