On kesä ja ihan lämmintäkin on, vaikka nyt tuulta edelleen riittää niin välillä sekin on jopa leutoa ja lämmintä kesätuulta. Aurinko kun paistaa niin se porottaa sitten ihan kunnolla, saa olla kyllä koko ajan rasvaamassa, ettei itse eivätkä varsinkaan lapset muutu ravuiksi. Itse välillä unohdan laittaa rasvat naamalle, kun lähden lenkille ja sieltä sitten tullaan otsa aivan punaisena - ei hyvä.
Viime kirjoituksesta on kulunut jo hetki ja sen jälkeen on tietty taas tapahtunut yhtä sun toista.
Kesä menee tänäkin vuonna vauhdilla ja ollaankin jo kesäkuun lopussa, eli kohta taas syödään kinkkua ja availlaan Joulupukin tuomia lahjoja.
Juhannus hurahti ohi melkein epähuomiossa, emme varsinaisesti sitä täällä viettäneet. Kävimme kyllä ulkona syömässä Riikan, Edwardin ja lasten kanssa. Ja kuten Juhannukseen perinteisesti kuuluu, tuli myös juotua pieni humalatila. Ei tosin tarkoituksella, sillä join aterian yhteydessä vain kaksi siideriä mutta sekin ilmeisesti riitti. Olipa epämukavaa mennä ruokailun jälkeen lasten kanssa puistoon, kun tuntui että kaikki katsoivat minua pahasti. Se pieni hiprakkatila tuntui tuossa ympäristössä kammottavalta ja tyydyinkin sitten piilottelemaan vain penkillä aurinkolasien takana kahvin kera. Täällä ei juhannusta vietetä, mutta sosiaalisesta mediasta pääsimme seuraamaan, kuinka ystävät viettivät juhannusta kotimaassa.
Kävimme mm. viime viikolla Dublinin Botanic Gardenissa, mikä olikin sitten ihastuttava kokemus. Pari vuotta sitten, kun odotin Matildaa, innostuimme käymään Kaisaniemen Kasvitieteellisessä puutarhassa ja edelleen kukat ja kasvit jaksavat kiinnostaa siinä määrin, että pitää käydä säännöllisin väliajoin katsomassa niitä. Tämä Botanic Garden sai kyllä Kaisaniemen puutarhan näyttämään melkein siirtolapuutarhalta, sillä tilukset ovat valtavat ja nähtävää on vaikka kuinka. Pitää varata kokonainen päivä, mikäli haluaa kiertää koko puiston läpi. Emme tajunneet tätä kun viime viikolla sinne menimme, sillä ehdimme nähdä vain pienen osan tuota upeata puutarhaa. Kävimme katsomassa ruusutarhaa, joka kukoisti upeissa väreissä. Itse en pidä ruusuista juurikaan, sillä ostettuna ne ovat mielestäni kovin persoonattomia ja tuoksukaan ei mielestäni ole erityisen hyvä, vaikka kaikki aina sitä jaksaa hehkuttaa. Tuolla ruusutarhassa kuitenkin huomasin, että ruusuthan ovat kerrassaan upeita kukkia ja kuuluvat ehdottomasti ulkokäyttöön, eikä missään nimessä kukkakauppoihin. Tarha oli täynnä eri ruusulajeja, värejä ja tuoksuja. Jokainen ruusu tuoksui erilaiselta ja terälehtien muodot ja koostumuksetkin poikkesivat toisistaan.
Puutarhassa, ruusujen lisäksi, on oma osio erilaisille puille; kuusia, mäntyjä, hedelmäpuita ja ties mitä eri puulajeja, oli alue jossa oli vain Pioneja ja muita erilaisia kukkivia pensaita, on alueita joissa on kukkia ja kasveja eri puolilta maailmaa ja sitten valtavia kasvihuoneita, joissa valtava määrä myöskin kaikenlaista. Mitään näistä emme ehtineet nähdä, koska ihastelimme ruusutarhaa ja haahuilimme päämäärättömästi, kunnes tuli sulkemisaika (menee kiinni klo 17). Otamme uusintakierroksen sinne ensi viikolla, jos sää vain sallii. Varaamme mukaan eväät ja paljon aikaa, sitten kierrämme koko puiston läpi jokaista kasvia myöten.
Eli jos jotain kukat ja kasvit kiinnostavat, niin siellä kannattaa kyllä käydä. Paljon on nähtävää!
Olisi myös tarkoitus lähteä merelle sen verran, että pääsee katsomaan tätä Dublinin rannikkoa. Täällä on vaikka mitä mahdollisuuksia, mutta olemme miettineet mennä lautta-ajelulle, joka lähtee Dun Laoghairesta (Dublinin eteläpuolella, Howthia vastapäätä). Ajelu kestää n. 1,5 tuntia, joten siinä ajassa ehtinee hyvin ihailla maisemia. Lautat menevät tietty molempiin suuntiin, mutta jotenkin kivempi tulla Howthiin päin, niin näkee oman kylänsä uudesta kulmasta.
Jussilla on hirmuinen venehimo ja käydäänkin silloin tällöin ihastelemassa satamassa erilaisia veneitä ja upeita veneitähän täällä on. Jos tämä lautta-ajelu nyt auttaisi tuohon himoon nyt ainakin hetkeksi. Tai sitten himo vain pahenee..
Tytöt voivat erinomaisesti, molemmat kehittyvät huimaa vauhtia..
Lily on nyt oppinut seisomaan tukea vasten ja konttaaminenkin on nyt alkanut sujua. Tyttö on mahdottoman vikkelä liikkeissään ja taitava! Hän osaa nousta makuultaan istumaan ja siitä lähtee sitten konttamaan tai repii itsensä ylös seisomaan, kaikki tämä tapahtuu hetkessä. Ja konttaaminen tapahtuu jo hyvällä vauhdilla, ihan hetken päästä pitää jo juosta perässä. Matildalle tietenkin on pääosin hauskaa, että sisko on liikekannalla, silloin hänestä on myös enemmän seuraa, tosin ikävää se on silloin, kun Lily tulee ja rikkoo Matildan palikkarakennelmat. Noh.. sellaista se on.
Matilda on oppinut todella hyvin syömään itse ja osaa nyt käyttää lusikkaa ja haarukkaa. Sorminhan hän osannut syödä pitkän aikaa, mutta nyt siis osaa käyttää ihan ruokailuvälineitä. Hän myös puhuu koko ajan paremmin ja paremmin, lauseita tulee ja sanavarasto karttuu vauhdilla. Edelleen tutti on maailman tärkein asia, joka haittaa kyllä pahemman kerran puheen ymmärtämistä. Koitataan pikkuhiljaa ja varovasti ottaa tuttia pois, mutta ei oteta siitä nyt mitään paineita, kyllä siitä eroon joku päivä päästään. Lily ei ole tuttiin ihastunut lainkaan, ei suostu sitä suussaan pitämään lainkaan. Sen sijaan peukku on tiuhaan suussa, se onkin sitten ikävämpi juttu. Katsomaan, josko tämä nyt olisi vain vaihe ja mietitään vierroitusta sitten myöhemmin.
Ollaan löydetty tyttöjen kanssa nyt päiviin toimiva rutiini silloin, kun Jussi on töissä. Kun aamulla on herätty ja syöty aamiainen, lähdetään puistoon. Puiston jälkeen tullaan kotiin, syödään pieni välipala ja sitten onkin päiväunien aika. Molemmat tytöt nukkuvat samaan aikaan, ainakin toistaiseksi. Eli jos yö on ollut huono, saan minäkin nukuttua. Jos en nuku, siivoan, jumppaan tai sitten vain olla möllötän, yleensä parvekkeella aurinkoa ottaen ja kirjaa lukien. Kun tytöt heräävä,t syödään lounas ja sitten lähdetään taas ulos; käydään kävelyllä ja sitten mennään vielä uudestaan puistoon. Matilda on siinä vaiheessa, että virikkeitä pitää olla ja paljon, eikä kotona oikein riitä tekemistä tarpeeksi joten puistossa on hyvä remuta turhat energiat ulos. Kun mennään kotiin, syödään päivällinen ja sitten puuhastellaan kotona kaikenlaista; leikitään, piirretään, tanssitaan, lauletaan, skypetellään kunnes on iltapalan ja nukkumaan menon aika. Tytöt pääsääntöisesti nukahtavat yhdeksän aikoihin ja sen jälkeen alkaa meikälaisen oma aika. Ihan ensin siivoan ja sitten rentoudun.
Ja sitten kun Jussi on vapaalla, ollaan 4 päivää ihan lomalla. Rutiinit unohtuvat ja ollaan vaan, tehdään mitä mieli tekee. Mutta näin tämä toimii ja kaikilla tuntuu olevan oikein mukavaa, eli kaikki reilassa.
Matilda on oppinut kiipeämään itse liukumäkeen, johon pitää kiivetä sillä siihen ei ole rappusia. Hän osaa myös kiivetä liukumäkeä pitkin ylös ja siitä tempusta hän onkin varsin ylpeä. Matilda on hirmuisen huomaavainen lapsi, kiipeillessään liukumäkeä ylös ja huomatessaan, että joku on tulossa laskemaan, hän siirtyy heti pois edestä eikä jää tukkimaan mäkeä. Hassua huomata, kuinka lapset osaa ajatella järkevästi niillä pienillä aivoillaan.
Toissapäivänä Matilda sai ruoan jälkeen Läkerol Dentsejä (muistin taas antaa niitä..), annoin muutaman pastillin ja neiti söi ne tyytyväisenä, pyysi lisääkin tietty. Pastillit siis xylitolia ja maistuvat metsämarjoilta, eli karkkia melkein. Kerroin tytölle että pastillit saa aina vain ruoan jälkeen, eikä niitä ole tarkoitus mussuttaa suuria määriä kerrallaan, Matilda katseli mua, nyökkäsi ja kuittasi homman "joo-o". Menin sitten olohuoneen puolelle, jossa Lily leikki itsekseen. Siinä leikittiin aikamme ja Matilda tuli aina välillä kanssamme leikkimään ja hävisi välillä jonnekin. Jossain vaiheessa aloin ihmettelemään, mihin tyttö katoaa ja varsinkin siinä vaiheessa kummastuin kun palatessaan neidin suu kävi ja tytöstä huokui karkin tuoksu. Seurasin sitten menoa ja huomasin, että tyttö kiipesi avoimen astiapesukoneen kannen (pesu oli juuri päättynyt) päälle ja kaivoi Dents-rasian käsiinsä työtasolta ja otti pastillin, laittoi sitten rasian takaisin ja tuli olohuoneeseen takaisin. Toruin hieman ja kävin sulkemassa asianpesukoneen kannen ja siirsin pastillit syrjemmälle, nauroin sisäisesti kun mietin kuinka nokkela tyttö oli.
Matilda seurasi tätä ja sitten kävi raahamassa oman ruokatuolinsa keittiöön, nousi sille ja kiipesi työtasolle ja noukki pastillirasian käsiinsä. Varsin tarmokas ja perso herkuille tämä tyttö. Nyt pastillit siirretty ylös hyllyn päälle ja sinne Matilda aina osoittaa ruokailun jälkeen ja pyytää "Dents".
Lily on myös osoittanut pitkäjänteisyyttä ja vahvaa tahtoa. Jos joku asia kiinnostaa, hän yrittää ja yrittää esteistä ja estelyistä huolimatta.
Taidetaan olla parin vuoden päästä pahasti pulassa näiden tyttöjen kanssa...
Tällaista täällä, mukavaa sunnuntaita kaikille! Ja ihanaa kesää ja kesälomaa itse kullekin.
Ainiin! Ostettiin eilen liput ja ollaan tulossa Suomeen 25.7.-15.8. Eli pian taas nähdään - jei!
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti