Nyt yölläkin on lämmintä ja ikkunat auki kuunnellaan yön ääniä. Täällä se tosin meinaa sitä, että kuuntelemme naapuritalon katolla olevan terassikansan ilakointia. Sekään ei tosin haittaa, sillä kesäyöhönhän nimenomaan kuuluu hauskanpito - annettekoon se siis heille! Ehkä olen hieman myös kateellinen...
Päivisin aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta ja kun sanon "porottaa", niin tarkoitan sitä todella. Huomaa kyllä että ollaan etelämmässä, sillä tuo porotus tuntuu välillä yhtä korventavalta, kuin ihana Espanjan aurinko.
Kosteustaso täällä on myös on aivan käsittämätön, kuumuus tuntuu aivan ihanan läkähdyttävältä, melkein kuin tropiikissa - ei voi valittaa lainkaan, nautitaan vaan!
Tiistaina mittari kävi melkein 30 asteessa ja SE on täällä hyvin harvinaista. Me ollaan nautittu näistä ihanista hellepäivistä maltilla; käyty puistopiknikeillä ja oltu muuten vaan paljon ulkona. Paikalliset sen sijaan kirmaavat rannalle, ottavat aurinkoa ihan missä tahansa, kunhan vain saavat ruhonsa vaakatasoon.
Helleasuja täällä on sitten jos jonkinmoista, on ihan maltillisia ja siistejä versioita ja sitten on sellaisia, että joutuu useampaan kertaan silmiään hieraisemaan. Useat ovat tehneet pukeutumisen itselleen mahdollisimman helpoksi ja valinneet päälleen vain uima-asut. Eihän siinä silleen mitään vikaa ole, mutta kun ei tämä ole oikeastaan mikään rantabulevardi. Ehkä tämä on vaan omaa rajoittuneisuuttani, mutta laittaisivat nyt jotain muuta siihen päälle. Osa tytöistä/naisista on siis pelkissä bikineissä tai uimapuvussa. Joidenkin figuurit kestävät katseen ja joidenkin sitten taas ei. Mutta se ei tunnu ketään kiinnostavan ja toisaalta ihan hyvä niin, onhan se tietty jokaisen oma asia, miten haluaa pukeutua. Eli rohkeudesta pukeutua juuri niin, kuin haluaa, nostan täällä paikallisille hattua. Itse olen kyllä niin tietoinen omista "vuosirenkaistani", että verhoan koko keskivartalon ja mielellään kaikki muutkin ongelmapaikat visusti pois muiden - ja omilta - katseilta.
Kuten jo sanoinkin, ollaan nautittu helteistä käymällä paljon piknikillä. Kävimme viime viikolla Riikan ja tyttöjen kanssa keskustan puistossa piknikillä, tytöt saivat juosta, kirmata ja leikkiä vapaasti. Puisto täyttyi lounasaikaan aivan äärimmilleen, kaikki lähikulmien työntekijät tulivat sinne viettämään lounastaukoaan. Hassua oli huomata, kuinka melkein 2 tunnin ajan nurmikkoa ei melkein näkynyt enää lainkaan, ihmisiä oli ihan valtava määrä. Ja kun oli aika palata työn pariin, puisto jäi melkein autioksi, sinne jäimme vain me ja jokunen turistirypäs.
Viime kirjoituksessani kerroin Botanic Gardenista ja että sinne pitäisi palata, no näin me teimme. Kävimme ostamassa hyvät eväät ja kiertelimme puistoa melkein 5 tuntia. Siellä on siis niin paljon nähtävää, että vaikka olimme varanneet useita tunteja, jäi edelleen paljon näkemättä! Emme käyneet yhdessäkään kasvihuoneessa. Sää oli niin mahtava, että kasvihuoneelta tuntui ulkonakin, niihin voidaan mennä sitten vähän kehnommalla säällä.
Lounaat ja välipalat ollaan nyt ulkoistettu, kun säät sen sallivat, sillä ulkona kaikki maistuu paremmalle ja voi samalla nauttia ihanasta kesäsäästä - koskaan kun ei voi tietää, kauanko tätä herkkua vielä kestää. En ole uskaltanut katsoa enää ennusteita, sillä varmasti masennus iskee, jos ennusteissa näkyy pilviä, saati sitten vesipisaroita!
Molemmat tytöt viihtyvät myös ulkona erinomaisesti; Matildan kanssa puhallellaan saippuakuplia ja Lily seuraa vierestä ja syö kaiken, minkä käsiinsä saa. Meidän eväsvarusteisiin kuuluu yleesä pelkkiä vihanneksia ja marjoja, sillä niitä helteellä jaksaa syödä, vaikka olisi kuinka kuuma tahansa. Ja on tietty riisikakut ja näkkärit, joskus herkutellaan myös uunituoreella patongilla. Molemmat tytöt tykkäävät vihanneksista, joten niitä pitää pakata mukaan aina kunnolla, ettei herkut lopu kesken. Porkkanat ja omenat on meidän vakiovaruste, ihan minne vaan lähdettäessä.
Täällä nuo meidän eväät ovatkin jo vähän herättäneet kummastusta, sillä täällä peruspiknik-muona tulee suoraan pussista tai rasvakeittimestä; siis sipsejä tai ranskalaisia. Molemmat on toki hyviä, mutta tarviiko niitä nyt joka päivä syödä (no, söisin ehkä, jos ne ei niin paljon lihottaisi..) ja tarvitseeko varsinkaan opettaa lapset syömään sellaista joka päivä. Täällä ranskalaiset ja sipsit kuuluvat varmaan ruokaympyrään, sillä sen verran tuntuvat olevan suosiossa. Taaperoista vanhuksiin, kaikki niitä syövät - koko ajan. Ja kyllä, näkyy se täälläkin vyötäröllä ja muuallakin. Se ei silti tunnu tahtia hidastavan. Me jatketaan ylpeästi meidän tylsällä vihannes-riisikakku-näkkäri-vesi linjalla ja aina silloin tällöin kuolataan muiden sipsipussien perään.
Huomenna onkin sitten jännä päivä; Matilda täyttää 2 vuotta! Käsittämätöntä, miten aika on voinut mennä näin nopeasti! Kohta se aloittaa koulun ja sitten siitä tulee rähjäävä teini.. APUA! Hidastuukohan aika enää koskaan vai hujahtaako vuodet jatkossakin salakavalasti ohi. Kunpa näitä hetkiä voisi jotenkin säilöä jonnekin (muualle kuin hataraan päähäni ja tietokoneen kovalevylle - kuvia on monta tuhatta...!!) purnukoihin ja ottaa esiin aina, kun haluaa muistaa ja tuntea SEN tietyn tunteen. Muistaa miltä tuntui, kun näki lapsensa ensimmäistä kertaa, ja se kun vastasyntynyt vauva tarketui sormeen ja katseli tiiviisti kulmiensa alta, ja miltä tuoksui juuri maitoa nauttinut pikkutyyppi ja miltä tuntui se pieni paketti siinä kylkeä vasten ensimmäisiä kertoja... Ensimmäisen askeleet, ensimmäinen halaus, ensimmäinen pusu, sanat, kunnon raivarit.. tämä lista on loputon ja jatkuu aina vaan - voiko näitä tallentaa jonnekin?!
Unohduin hetkeksi, nyt taas ajatus koossa! Huomenna siis juhlistetaan hieman Matildaa. Riikka perheineen tulee meille aamupäivästä ja vietetään lettukestit - kunnon juhlia juhlitaan vasta Suomessa, silloin vasta kakkua. En jaksanut leipoa, eikä meidän keittiövarustelu ole juuri kummoinen, joten köyhä kakku siitäkin vaan tulisi. Letut on kivoja ja M tykkää! Niiden lisäksi on kermavaahtoa, hilloa ja tuoreita marjoja - nam!
Huomenna sitten lisää kuvia ja uutta tekstiä, nyt siirryn muistelemaan noita ihania onnen hetkiä..
Voikaa hyvin, pian nähdään!
